keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Päivän asu

Piilotin vanhan takin näin. Eräs rouva otti puheeksi kaulukseni kaupungilla, ja katsoi sitä sillä silmällä, että kykenisikö itse kutomaan samanmoisen tyttärelleen.

Viitta Stockmann, takki  HM, mekko Nanso, kengät muotimessuilta, laukkku Aleksi 13
Stockmann, etcetera. Pipoa en ihan vielä tarvitse.
Eilen tapasin kaupungilla virtuaalitutun. Olin kahvilassa ja kas vain, siellä istui myös LadyBohemia. Tunnistin hänet heti, blogin perusteella, ja menin esittäytymään. Meillä oli oikein hauska juttutuokio. LadyBohemia on oikeassa elämässä vielä paljon kauniimpi kuin blogikuvissaan, ja erittäin mukava, iloinen ja ulospäin suuntautunut ihminen.

Oli oikein hauskaa kohdata nettituttu livenä. Jos joku minut tunnistaisi, vaikka vaatteista, niin tervetuloa juttelemaan.

Katso lisää

tiistai 29. marraskuuta 2011

Martta Wendelin:Joulun henki

                                          

Joulunalus on lasten aikaa. Joskus pohdin, vieläkö lapset rakastavat Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin kuvia. Vai ovatko hämähäkkimiehet, superninjakilpikonnat, pokemonit ja muut ylikansalliset piirretyt nykylasten mielenkiinnon vievä juttu. Talven ilot ja joulun sanoma ovat onneksi iättömiä.

Martta Wendelin museossa on paraikaa menossa näyttely  Joulun henki, jossa on esillä Wendeliniin jouluaiheisista kuvista. Se voisi kiinnostaa koko perhettä ja sopii joulunalusajan ohjelmaksi.
 
Martta Wendelin:Lasten talvi-ilot

Martta Wendelin:Talviset metsätyöt
Martta Wendelin muistetaan postikorteistaan ja postimerkeistään.

6.1.2013 saakka Vaasan Tikanojan taidekodissa  on Martta Wendelin näyttely.

Postikortteja ja kalenteri vuodelle 2013

Martta Wendelinin joulukortteja voi tilata täältä.
Martta Wendelinin seinäkalenterin vuodelle 2013 voi tilata netistä täältä.


 Kenties suurimman maineen Martta Wendelin sai idyllisistä Kotilieden kansikuvista, joita hän piirsi vuosia.

                                       
                    

Sovitaan, että yksikään äiti ei vaivu näitä kuvia katsellessaan omantunnontuskiin, vaikka ostaisi joulupiparit kaupasta eikä veisi lapsia adventtikirkkoon.

Jo omana aikanaan Wendelinin työt olivat melkein yliampuvan idyllisiä. Ne edustavat yhdenlaista, voisi  jopa ajatella, ahdasta ja kapeaa näkemystä naisen roolista. Mutta ei välitetä siitä, nautitaan tunnelmallisen kauniista perhekuvista ja huokaillaan ihannekodin hengessä.
 
-------------------------------------------------------------------------------------------------
 

maanantai 28. marraskuuta 2011

Päivän asu

Esittelen asun lisäksi uuden keinutuolini. Haaveilin kauan keinutuolista, ostin sitten kerralla kunnon tuolin, jotta se on keinuttavissa seuraavat 40 vuotta. Suomessa on yhä jokunen puuseppäyritys, jotka valmistavat keinutuoleja. Tämän teki Eimi-kaluste. Päällyskankaan sai itse valita.

Liina KappAhl, kengät 80-luvulta,
vanha mekko

Eimi-kaluste.
Olen 45-v enkä häpeä kertoa ikääni. Viihdyn hyvin tässä iässä enkä haluaisi olla nuorempi.On hienoa  että tietää jo asioista ja omaa jonkun verran sitä elämänviisauttakin. Ikä ei ehkä tuo pelkästään elämänviisautta, joskus tuntuu että avarakatseisuus ja uuden vastaanottokyky on yhä vaikeampaa, mutta paheksuminen on helppoa. Maailman arvostelua onkin tosi hyvä harrastaa tuolissa keinuen.

Paheksun kun näen teinit juomassa kaljaa tiistaina kello 10 metroasemalla. Paheksun rumaa kielenkäyttöä. Paheksun huolimattomuutta. Paheksun myöhästelijöitä. Paheksun tatuointeja, ja vaikka minulla ei ole yhtään järkiperustetta paheksua niitä, niin olen kyllä yritttänyt kovasti keksiä sellaisia. Paheksun paheksuvia ihmisiä. Oho..hups! Tähän olisi saatava jo joku tolkku.

Takki HM 50,-
Vero Modassa on hyvin samantapainen takki myynnissä kuin minun HM-takkini,Vero Modassa hinnalla 69,95. Takki oli aika kivasti stailattu seinämainokseen.

CLASSICO 3/4 JACKET, CARAMEL CAMEL, largeCLASSICO 3/4 JACKET, CARAMEL CAMEL, large

Taisin justiinsa kommentoida en saa inspiraatioita mainoksista, mutta ei pitäisi sanoa ei koskaan. Tästä mainoksesta matkin jonnin verran päivän tyyliäni. 

Attasea tuli ostettua Hgin Messuhallin Muotimessuilta, mutta en voi sitä kehua.
Se on osottautunut liian pieneksi ja epäkäytännölliseksi. Taustalla Etelä-Suomen alkutalvea.
Omistan parit aidot 80-luvun nahkasaappaat, molemmat ovat suosikkejani.
Katso lisää

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Tatuoinnit

Tatuoinnista on tullut nykynuorison keskuudessa suurta muotia.

Kaupallisen muotiteollisuuden rinnalle on kasvanut kaupallinen tatuointiteollisuus, joka on saanut sellaiset mittasuhteet, että tavalliset, kiltit nuoret naiset tatuoivat jopa sormiaan, kaulaansa ja kasvojaan.

Ihmiskehon maalaus ei ole uusi keksintö. Homo sapiens on elänyt noin 200 000 vuotta ja tiedetään, että jo 125 000 sitten ihmislajit maalasivat kehoansa punamullalla. Lajikäyttäytyminen ei ole tässä asiassa muuttunut, nykyihmiset tekevät samaa kuin esi-isämme luolissa.

Haluaisin kirjoittaa kriittisen jutun tatuoinneista, mutta jätän tekemättä, sillä olen kai vain kalkkis. Maailma muuttuu, lyylit, minä vain olen varmaan tipahtanut junasta jossain kohtaa. 

Leluteollisuus on myös huomannut että tatuoinnilla voidaan myydä lasten tuotteita. Lapsille on olemassa punatukkainen, leopadripöksyinen ja tatuoitu Barbie-typykkä. Tokidoki-Barbie on kuulemma ollut iso myyntimenestys Japanissa.


Tatuoinnit ovat maalatut pysyvästi Tokidoki-Barbien ihoon. Barbien tatuointi näyttää tottakai aina hyvältä. Tuskin kukaan raaskisi antaa Barbielle palautetta että 'onpas lapsellisesti ja huonosti tehty tuo  tusinakuva selässäsi'.


Onneksi tämä 'I love Ken' on vain väliaikainen tarratatska. Barbi saa sen pois, jos mieli muuttuu, tai jos Barbie vaikka vanhemmiten lihoisi, iho löystyisi eikä kuva selässä enää näyttäisi niin hyvältä kuin nuorena tuntui.
-----
On tässä nykyvanhemmille pohdittavaa.
Mitä mieltä olette tatska-barbista ja tatuoinneista yleensä?

lauantai 26. marraskuuta 2011

Victor Westerholm:Suomalaisen maiseman mestari


Victor Westerholm: Kymijoelta, 1897
 

Victor Westerholm (1860-1919) oli turkulainen taiteilija, joka maalasi suomalaista maisemaa. Hänen laaja tuotantonsa kattaa yli 800 teosta. Kuvataiteilijan uran lisäksi Westerholm toimi aktiivisesti Turun taide-elämän kehittäjänä. Hän oli Turun taideyhdistyksen perustajajäseniä, ja vaikutti suuresti siihen että kaupunkiin saatiin oma Turun taidemuseo. Westerholm oli museon ensimmäinen intendentti ja hankki sinne monet museon  tunnetuimmista töistä.

Westerholmin teoksia voi luonnehtia tunnelmamaalauksiksi. Ne kuvaavat useimmiten realistisesti maisemaa, tarkan luontokuvan lisäksi niissä on tunnetta, voimaa ja henkisyyttä.

Westerholm rakasti luontoa ja oli alkutuotantoaan lukuunottamatta ulkoilmamaalari. Hän maalasi ulkona kovilla talvipakkasillakin, vaikka maalien oli vaikea pysyä juoksevina. Erään talviteoksen signeeraukseen taiteilija on lisännyt merkinnän "-37 astetta".

Vesi, joko merenranta tai joki, on usein mukana Westerholmin maisemassa. Koska hän oli  rannikon asukas, meri oli lähempänä taiteilijan sydäntä kuin sisämaan järvet.

Taiteilijan  kesäasunto sijaitsi Ahvenanmaalla, joten maakunnan maisemat ovat  laajasti mukana Westerholmin tuotannossa. Westerholm tunnetaan myös Kymijoen maisemista, koskimaisemista ja Fiskarsin alueen kuvaajana.

Victor Westerholm:Kesäaamu Ahvenanmaalla
Uusromanttinen teos Sydäntalven aurinko on tunnelmallinen ja vaikuttava jokimaisema Fiskarsista. Talvinen aurinko on noussut juuri ja juuri yli puunlatvojen ja valaisee joen ja lumen lämpimiin värein. Matalalta loistava aurinko aikaansaa pitkät varjot lumeen. Valon vastakohtana ovat tummanpuhuvat puut, joiden oksat kurottavat lähes pahaenteisesti kullankeltaiseen veteen.  Tunnelma on melkein kuin Päivänsäde ja menninkäinen -laulussa. Tämä on talven auringon kaunis mutta lyhyt hetki.

Victor Westerholm: Sydäntalven aurinko, 1908
Teos Koski  kuuluu suomalaisen maisemataiteen klassikoihin.  Musta Kymijoen vesi muuttuu koskessa  keltaiseksi, voimme melkein kuulla sen kuohuvan. Tummanpuhuva vesi ja valkoinen lumi ovat vaikuttavia elementtejä talven harmaudessa.

Lunta elävöittää varjokohtien hieman vihreään taittuva väri. Lumet ovat sulaneet alas puista, koivun oksat tuovat violettia vivahdetta mustanharmaaseen hiljaiseen metsään.

Westerholm Victor (1860-1919) - 1902 - Le Rapide
Victor Westerholm:Koski 1902. Turun taidemuseo.
Westerholm löytää kauneuden lumen peittämästä jäälautastakin.Kymijoen tumma vesi taittuu hieman ruskeaan, väri luo joelle salaperäisen ilmeen. Valkoisen lumen ja tumman veden vastakohtaisuus luo teokseen voimaa ja ryhtiä, kun taas luminen metsärinne rauhallisesti ylöspäin nousevine linjoineen lisää maisemaan levollisuutta.

Victor Westerholm: Kymijoen laaksosta (1901)
Lähde: Aimo Reitala:Victor Westerholm 1967, (kuvatulkinnat ovat omiani)

perjantai 25. marraskuuta 2011

Päivän asu

Tumma ruskea ja musta on vaikea väripari.  Joskus epäonnisesti osuvat tummaruskea+musta sävyt voi antaa asusta  likaisen, raskaan,tai ehkä ajattelemattomankin vaikutelman. Mutta jos parin kaveriksi lisää kolmannen värin, kokonaisuus voi muuttua paremmaksi. Krissin jakussa musta-ruskean  kokoavat erisävyiset harmaat raidat ja kuviot. 

Tunika Kriss, alla vanha hame Kengoroo, kumisaappaat Lidl, laukku HM, pöllö metsästä. Se lensi vuosia sitten yöllä mieheni auton tuulilasiin.


Musta ja ruskea yhdessä ulkovaatteissa ja  kolmantena värinä on saappaan viininpunainen.
Takki HM, turkissomisteinen kaulaliina on Muotimessuilta vuosi sitten.
 
Jos haluat pysyä terveenä, tässä hyvä neuvo:


älä syö ruokahalutta ja aterioi aina kevyesti,
pureskele hyvin ja syö kypsää, vähän maustettua,
yksinkertaista ruokaa.


Tyhmästi tekee, joka lääkkeitä ottaa.
Vältä vihastumista ja murheellista mieltä.
Seiso ryhdikkäästi pöydästä noustuasi
äläkä mene torkuille aterian jälkeen.


Nauti viiniä oikein temperoituna, usein mutta vähän kerrallaan,
ei koskaan aterioiden välillä eikä tyhjään vatsaan.
Älä koskaan viivytä tarpeittesi toimittamista;


jos voimistelet, tee pieniä liikkeitä,
älä anna vatsan pömpöttää äläkä kulje kumarassa,
peitä itsesi lämpimästi yöllä,


älä kanna turhasta huolta, ole iloisella mielellä,
vältä ylettömyyttä ja hekumaa ja katso mitä syöt.

Neuvot kirjoitti Leonadro da Vinci (1452-1519). Mietin hetken, miksi hän varoittaa lääkkeistä, ennenkuin keksin miksi...

Eugen Dücker (1841-1916):Talvimaisema. Dücker oli turkulaisen maisemamaalari Victor Westerholmin opettaja Düsseldorffissa.
Miehen sateenvarjossa oli kivasti hitusen samaa punaista kuin saappaissa, joten se lähti mukaan tällä kertaa.

Katso lisää

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Muotisalongin yksivuotissyntymäpäivää

Synttäreiden kunniaksi kirjoitin uusille ja vanhoillekin lukijoille taustatietoa.
“A Man for My Birthday”,Bill Draut (Rib Kirby)
Tietoa Muotisalonki -blogista

Kirjoitan Muotisalonkiin joko pukeutumisesta tai taiteesta. Yritän pysyä pelkästään näissä aiheissa, jotta lukijat tietävät mitä täältä tulevat löytämään.

Bloginkirjoittamiseen on jokaisella syynsä. Minun kohdallani taustalla on elämänmuutokseni, leppoistan tällä hetkellä, ja minulla on paljon vapaa-aikaa. Vedän jumppia, teen sitä-sun-tätä työkeikkaa ja opiskelen taidehistoriaa. 

En tienaa Muotisalonkin -blogilla. Tai, saan Googlen mainoksista euron  päivässä. En kirjoita juttuja rahasta enkä saa enkä kerjää yrityksiltä ilmaislahjoja, alennuksia tai muita rahanarvoisia korvauksia. 

Asu- ja muotipostauksista

Kun aloitin Muotisalongin, toiveeni oli julkaista kuvia tavallista naisista ja heidän asuistaan. Mutta hyvin harvoin uskallan mennä tuntemattoman naisen luo ja kysyä 'Saanko ottaa sinusta kuvan muotiblogiini?' Joten asukuvat ovat pääasiassa omia. Ystäväni Pia vierailee blogissa usein, Piaa voi jo luonnehtia Muotisalongin vakioavustajaksi, mistä kiitän häntä lämpimästi.

Menneellä urallani pukeuduin klassisesti ja businesspukuun. Tämän vuoksi, vaikka klassinen tyyli on kaunis, en halua enää pukeutua sillä tavalla, Muotisalonki toki sivuaa työpukeutumistakin ajoittain. 
Roy Lichtenstein: Tyttö peilissä 1963

Elämäntilanteeni näkyy asuissani, voin  pukeutua kuten haluan. Koska elämäni on superarkista kaupan, kirjaston ja kodin väliä, en  satsaa kalliisiin vaatteisiin. Teen aika paljon (mielipiteitä varmasti jakavia) asukokeiluja, sillä en haluaisi että asukuvani olisivat ainakaan tylsää katsottavaa, mutta virkatöissä  kaikkia asujani ei voisi käyttää. En julkaise poseerausasuja,  jokainen asu, jonka esittelen päivän asuna, on myös ollut päälläni julkisesti.

Muotiblogin tekeminen on mukavaa ja kivaa, mutta rehellisesti, joskus on myös raskasta julkaista kuvia itsestään. Tulee liikaa pohdittua 'mitä minusta ajatellaan' tyyppisiä juttuja. Kirjailijan- ja toimittajantaidot minulta tietenkin puuttuvat. Ajoittain hävettää jatkuva blogissa esilläolo, omat ammattitaidottomat valokuvat ja vaatimattomat vaatteet. Ehkä te muut jotka julkaisette asukuvianne, ymmärrätte että julkinen asuesittely vaatii rohkeutta ja pokkaa, ei välttämättä ole sokean itserakkauden osoitus asettaa itsensä toistuvasti julkisen arvostelun kohteeksi. Aika usein tulee mieleen, että voisi luopua asupostauksista. Toisaalta taas luulen että juuri niitä asukuvia blogeihin tullaan katsomaan, vai miten on?

Haluan valaa itseeni ja lukijoihin itsetuntoa. Vaikka ei edustakaan mainosten myymää ja median palvomaa julkkis-kaunotar-mallityyppiä, voi olla onnellinen ja tyytyväinen, ja käyttää kaikkea meille mainostettua ja tarjottua omaksi iloksi, eikä tehdä siitä ahdistavaa vertailua oman olemuksen puutteista.

Muotisalongin taideteksteistä

Roy Lichtenstein: Kaksi intiaania, 1979


Taidetekstit pyrin kirjoittamaan niin, että lukija ei tarvitse taustatietoja aiheeseen. Julkaisen kaikkia vastaani tulevia mielenkiintoisia kuvia ja mm. opintotöitäni, joita lyhennän ja muuntelen alkuperäisestä viihteellisempään muotoon. Muotipostaukset keräävät ymmärrettävästi enemmän lukijoita kuin taidetekstit, mutta tiedän, että lukijoiden joukossa on myös niitä, joita taide kiinnostaa. Usein ajoitan taidepostaukset lauantaille, jolloin lukijoita on vähän.

Muoti+taide ei varmaankaan ole kovin yleinen mielenkiinnon yhdistelmä, tuntuu että ihmisiä kiinnostaa niistä vain jompi kumpi. Toivottavasti muotidiggarit eivät jätä blogiani väliin 'tylsien' taidepostausten vuoksi ja taideihmiset siksi, kun pintamuoti ei voisi vähemmän kiinnostaa. Muotia ja taidetta toki yhdistää moni asia, mutta suuri ero on että muotiteollisuuden päätavoite on aina kaupallinen, taiteessa se on melkein synti.



Minusta


Roy Lichtenstein:Hukkuva tyttö, 1963
Elämän tärkeiden kysymysten rinnalla pukeutuminen ja muoti ovat kuitenkin jonninjoutavaa, minkä jokainen aikuiseksi kasvanut jo tietää. Toivon että en blogini vuoksi näytä tyhmältä pintamuotifriikiltä. Tai, onhan minussa turhamaisuutta,  kun jaksan kirjoittaa melkein arvostelematta muodin kulutuskulttuurista.  Usein haluaisin kritisoidakin, mutta harkitsem,  en halua blogistani negatiivisten viestien ulostuontikanavaa. Minulla on mielipiteitä, jotka jätän usein mainitsematta, koska kaikki eivät niitä jaa.  Esimerkiksi en  esittele ihannoiden kalliita luksusuotteita, sillä minusta ne saavat riittävästi ilmaista mainosta muualla ja ajattelen että  noiden yritysten myyntikate on liian suuri. Joidenkin luksustuotteiden hinta-laatusuhde on minusta  melkein naisten ryöstämistä.

Elämääni kuuluu tietenkin paljon muuta ja tärkeämpää kuin vaatteet. Tunnen elämän ilot, mutta surut ja raskaat asiat ovat minuakin koetelleet, niinkuin ne koettelevat meistä jokaista, ainakin joskus.

Harrastan liikuntaa ja luontoa. Samoilen paljon metsissä. Käyn kulttuuriharrasteissa, museoissa, teattereissa ja luen, opiskelukirjoja mutta muutakin. Perhe kuuluu tärkeänä osana elämääni, mutta mieheni toiveesta yksityisyyteen en juuri tuo kotiasioitani blogiin. Muotisalonki ei ole päiväkirja, tavoitteeni on kirjoittaa ihmisille, saada lukijoita ja kehittyä 'blogistinuralla'.

Tilastoista poimittua

Muotisalongin kaikkien aikojen suosituin postaus on Aikuisen naisen muotiblogit. Uskoakseni se on 'sisääntulosivu', josta lähdetään selailemaan eri  blogeihin. Taidepostausten suosikki on Joan Miró.

Muotisalongin lukijamäärä on kasvanut hitaasti mutta varmasti. Muotisalongissa vierailee tätä nykyä 400-500 ihmistä päivittäin.Vierailuja blogissa on ollut noin 85 000.

On toki suhteellista, onko 500 paljon vai vähän lukijoita. Julkisesti ilmottautuneita lukijoita on vuodessa tullut aika lannistavasti vain 18, mutta ei se mitään, ei se määrä, vaan se laatu.


Lukijoille, bloggaus on hieno harrastus teidän vuoksenne

Suurta mielihyvää minulle tuottaa näiden harvojen, julkisesti Muotisalonkia lukevien blokkaajien fiksuus, kaikki he itse luovat ja kirjoittavat korkeatasoisia blogeja. Olen ylpeä siitä että lukijani koostuvat järkevistä naisista ja vastavierailen teidän mielenkiintoisilla sivuillanne säännöllisesti. Kuka nyt tyhmiä lukijoita haluaisikaan. Koska te lukijat olette  älykkäitä naisia, yritän kehittää kirjoituksiani paremmiksi, opetella ja lisätä ajattelua haastavaa kirjoittamista itsekin.

Vuodessa Blogoslavia on tullut minullekin tutuksi ja rakkaaksi harrastukseksi. Olen saanut uusia blogiystäviä, eikö ole kumma juttu että sitä kokee tuntevansa, vaikka ei olla koskaan oikeassa elämässä tavattu?

Kiitän teitä kaikkia lukijoita lämpimästi! Olen otettu jokaisesta vierailustanne ja kommentistanne! Silloin kun bloginpito tuntuu raskaalta, katson kuinka monta onkaan päivän aikana etsinyt 'Muotisalonkia', ja päivittäin heitä on aina kymmeniä. Silloin mieleni kevenee ja luotan että joku on ehkä saanut elämäänsä iloa kirjoitustyöstäni, mikä tavoitteeni on.

Kuka sinä olet?

Catwoman spoting something through her binoculars


Olen kovin utelias teistä lukijoista. Vuosipäiväni kunniaksi, olisin iloinen, jos saisin syntymäpäivälahjaksi sinulta, epäsäännöllinen tai aktiivinen lukija,  kommentin, jossa kerrot itsestäsi ja blogiajatuksistasi.Mitä tahansa, kuten

Kuka olet?  Miten pukeudut? Mitä harrastat? Millaisesta taiteesta pidät? Mikä blogeissa kiehtoo?

Ajatushaaste: Löydätkö eroja tämän postauksen Roy Lichtensteinin taideteoksissa ja tavallisissa sarjakuvapiirroksissa?

Päivän asu


Parka ec, huivi HM, haalarit HM, kengät Skopunkten 

"Aasi mutkittelee mutta ihminen kävelee suoraan."
-Le Corbusier

Le Corbusier oli funtionalismin tunnetuimpia arkkitehteja, hän loi myös uutta kaupunkisuunnittelua. Yleensä ihmiset tuntevat ainakin Le Corbusier designtuolin.

Lauseen tarkoitus lienee kertoa, että ihmisten kaupunki saa olla funtionaalinen, esimerkiksi kadut saavat olla suoria, jolloin ne  palvelevat ihmisen tarkoitusperiä tehokkaasti, pääsemme suoraan sinne mihin olemme menossa. Ihmisen toiminnalla on yleensä tarkoitus ja tavoite, toisin kuin aasilla joka voi hortoilla mutkaissesti sinne tänne, ilman järkiperusteita.

Mutta joskus haluaisi olla aasi, kulkea ja pyöriä ympäriinsä siellä ja täällä, ilman syytä, ilman kiirettä tai mitään sen suurempaa syytä.


Le Corbusier:Villa Savoye, 1928-31, on arkkitehdin
ehkä kuuluisin rakennus.
 

tiistai 22. marraskuuta 2011

Päivän asu ja hiukset

Syksyn harmaa arki ja iänkaikkinen ikävä saa ainakin vähäksi aikaa väistyä. Ilokiharat ovat tosin väliaikaiset.

Olen  jo jonkun kerran maininnut Muotisalongissa, että ystäväni Pia on myös ollut kaksikymmentä vuotta kampaajani. Minun ei tarvitse  koskaan olla pettyä kampaajalla, mutta surettaa kun kuulee toisten ikävistä kampaajakokemuksista. Eräs tuttu oli pyytänyt kampaajaa nostamaan tukan pöyheäksi leikkauksen jälkeen, johon kampaaja oli vastannut, että sen saa jokainen tehdä ihan itse. No, minä en kyllä tehnyt tätä, ytäväni Pia sai tämän komeuden aikaan.


Pian saa kiinni työn puolesta täältä.



Mekko Nanso Black Dress Hold me tight.

kaulakoru National Museum Tukholma


 

Vilho Lampi:Iänkaikkinen ikävä 1930

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Päivän asu


Kristiina Korpela:
Kappale muovimerta, 2011
installaatio

Kristiina Korpelan akvaarioinstallaatiossa on ilmapumppu joka kiertää vettä, joten esineet liikkuvat ympyrää vedessä.

Komppaan Kaisaa, ei pukeutumisen eikä taiteenkaan aina tarvitse olla niin vakavaa.





































Tämä asu oli päälläni kotibileissä lauantaina.


Kiitos juhlien isäntäparille mukavista juhlista ja terkkuja muille juhlijoille, jotka ilostutitte mukavilla keskusteluilla paikan päällä.  Juhline jälkeinen sunnuntai on sitten kulunut rauhallisissa kotimerkeissä. Mies keksi, että kävelisimme vakiolenkin väärään suuntaan.
-Taitaa olla ensimmäinen kerta kun kävelemme tämän reitin näin päin kymmeneen vuoteen, totesi mies lenkkipolulla.
-Sinä se keksit aina jotain uutta ja jännittävää, vastasin.

Farkkuhaalari HM, t-paita Uusi Muoti Oulu

Viihdyin tosi hyvin farkkuhaalareissa. Vielä paremmin viihdyn villasukissa, jollaiset on myös kotona aina jalassa. Sukat ostin Kädentaitomessuilta, myyjä kiertää erilaisia tapahtumia, valikoimanaan Himalajalta peräisin olevia kudontatöitä ja vaatteita.



Farkkukorvikset HM, kengät Skopunkten. Leveä lahje on  vaihteeksi kiva.
Bongaa kuvasta täydellisen mittainen lahje ja kaunis ompelusauma. Miten lahkeen lyhennys onnistui?

Virallisia lahkeen ihannepituusmittoja en muista, mutta farkun lahkeen pitäisi kaiketi olla hieman lyhyempi kuin suoran housun lahkeen. Kaupungilla huomaa, että moni kulkee muussa kuin ihannemittaisessa lahkeessa.  Joskus on varmaan kyse tietoisesti valitusta tyylistäkin.

Olen niin huono ompelija ja housun lahkeen mittaaja, että käytän useimmiten ompelijaa. Itäkeskuksen vanhan puolen, siis Puotinharjun ostoskeskukseksesta olen löytänyt venäläisen edullisen ompelijan, ompelimo Paolax. Lahkeiden lyhennys maksaa 12,- ja työ on hintansa väärtti, sillä en kykene itse tähän tulokseen.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Akseli Gallen-Kallela, näyttely 15.1.2012 asti


Akseli Gallen-Kallela: Ad Astra, 1907, kuvaa hengen ylösnousemusta
pilvien läpi. Teos on näyttelyn tunnuskuva.
Akseli Gallen-Kallela (1860-1930) on rakastetuimpia taiteilijoitamme, jonka tuotannossa suomalaisuus on tärkeässä roolissa. Hän maalasi maamme maisemia ja kansalliseepoksen Kalevalan kohtauksia. Kalevala voi olla nykyihmiselle jo vieras,se ei haittaa, Gallen-Kallelan Kalevala-teoksia voi tutkia ilman taustatietoa oman tunnemaailman kautta, ne ovat eräänlaisia psykologisia kuvauksia ihmisyydestä.

1880-luvulla aina 1890-luvun alkuun Gallen-Kallela maalasi realistisella tavalla, niin kuin tuona aikana oli tapana. Silloin maalattiin naturalistisesti tarkasti sitä mitä nähtiin, teokset pyrkivät jäljittelemään todellisuutta kaunistelematta (Maryn muotokuva, kansankuvaukset). 1890-luvun alusta alkaen Gallén alkoi muuttaa maalaustyyliään realismista astettain symbolistiseen suuntaan.

1890-luvulta alkoi taiteilijan Kalevala-kausi, taiteilija muutti myös maalaustapansa, hän alkoi pelkistää kuvia rajaten piirtämisen selkeisiin ääriviivoihin ja pelkistäen värien käytön syntetistiseksi (voimakkaat ääriviivat, yksiväriset väripinnat, kuten Lemminkäisen äiti, Ad Astra). Teoksiin ilmestyi symboleja, kuten pääkalloja, joutsenia tai Osiriksen siivet.

Vaikka Gallen-Kallela sai tunnustusta jo naturalistisista teoksistaan, vasta symbolistiset Kalevala-työt toivat taiteilijalle suuren kansainvälisen maineen. 1890-lopun ja vuosisadan alun Kalevala-työt edustavat myös ajalle muodikasta kansallisromantiikkaa. Suomi oli vielä Venäjän vallan alainen, mutta kansalliset aatteet elivät vahvoina yhteiskunnassa ja taiteessa, fennnomania ja nationalismi kukoisti maassamme.

Eräitä Gallen-Kallelan lopunajan töitä, mm. Afrikka-aiheiset työt, voidaan katsoa kuuluvan 1900-luvun uuden tyylin, värikkään, koloristisen ekspressionismin piiriin (Sarvikuono).
Akseli Gallen-Kallela: Imatrankoski 1893


Akseli Gallen-Kallela: Taiteilijan vaimo
 Mary Gallén kalliomaisemassa 1893
  



Akseli Gallen-Kallelan suurnäyttely Helsingin Tennispalatsissa on todella käynnin arvoinen. Se ei ole pelkästään hyvä, se on niin erinomainen, että olisi menetys jättää tämä väliin. Pidin siitä niin paljon että käyn paikalla monta kertaa.

Paikalla voi nähdä kerralla taiteilijan tuotannon parhaat mestarityöt. Teokset ovat syöpyneet mieliimme, näyttelyssä nousee monta nostalgista muistoa esiin, sillä näitä kuvia me suomalaiset katselimme jo koulukirjoissa.

Mukana ovat käytännöllisesti kaikki Gallen-Kallelan tunnetuimmat mestarityöt, vain Turun taidemuseon Sammon puolustus ja Akka ja Kissa puuttuvat.

--------------------------------------

Näyttely auki 15.1.2012 asti Tennispalatsissa, Helsingin taidemuseo Salomonkatu 5, Hki

Lue lisää näyttelystä tästä.












Lemminkäisen äiti on teos, joka kuvaa äidin rakkauden suuruutta. Äidin rakkauden voimalla, mehiläinen on tuomassa auringonsäteinä uutta toivoa äidille. Gallen-Kallelan teoksissa on usein aaltoviivoja symboloimassa aurinkoa, tai ehkä elämänvirtaa, mehiläinen on pieni piste säteiden alla.

Akseli Gallen-Kallela: Lemminkäisen äiti, 1997
Gallen-Kallela matkusti Afrikkaan etsimään alkuperäisyyttä ja koskematonta, pilaamatonta ihmisyyttä ja luontoa. Tuolta matkalta hän toi lukuisia teoksia, jotka olivat aikalaisille melkein uutisdokumentteja. Harva oli nähnyt afrikkalaisia tai Afrikan luonnon värejä Suomessa vielä vuonna 1910, valokuvatkin olivat yhä mustavalkoisia.

Akseli Gallen-Kallela: Sarvikuono, 1910