Synttäreiden kunniaksi kirjoitin uusille ja vanhoillekin lukijoille taustatietoa.
|
| “A Man for My Birthday”,Bill Draut (Rib Kirby) |
Tietoa Muotisalonki -blogista
Kirjoitan Muotisalonkiin joko pukeutumisesta tai taiteesta. Yritän pysyä pelkästään näissä aiheissa, jotta lukijat tietävät mitä täältä tulevat löytämään.
Bloginkirjoittamiseen on jokaisella syynsä. Minun kohdallani taustalla on elämänmuutokseni, leppoistan tällä hetkellä, ja minulla on paljon vapaa-aikaa. Vedän jumppia, teen sitä-sun-tätä työkeikkaa ja opiskelen taidehistoriaa.
En tienaa Muotisalonkin -blogilla. Tai, saan Googlen mainoksista euron päivässä. En kirjoita juttuja rahasta enkä saa enkä kerjää yrityksiltä ilmaislahjoja, alennuksia tai muita rahanarvoisia korvauksia.
Asu- ja muotipostauksista
Kun aloitin Muotisalongin, toiveeni oli julkaista kuvia tavallista naisista ja heidän asuistaan. Mutta hyvin harvoin uskallan mennä tuntemattoman naisen luo ja kysyä 'Saanko ottaa sinusta kuvan muotiblogiini?' Joten asukuvat ovat pääasiassa omia. Ystäväni
Pia vierailee blogissa usein, Piaa voi jo luonnehtia Muotisalongin vakioavustajaksi, mistä kiitän häntä lämpimästi.
Menneellä urallani pukeuduin klassisesti ja businesspukuun. Tämän vuoksi, vaikka klassinen tyyli on kaunis, en halua enää pukeutua sillä tavalla, Muotisalonki toki sivuaa työpukeutumistakin ajoittain.
Elämäntilanteeni näkyy asuissani, voin pukeutua kuten haluan. Koska elämäni on superarkista kaupan, kirjaston ja kodin väliä, en satsaa kalliisiin vaatteisiin. Teen aika paljon (mielipiteitä varmasti jakavia) asukokeiluja, sillä en haluaisi että asukuvani olisivat ainakaan tylsää katsottavaa, mutta virkatöissä kaikkia asujani ei voisi käyttää. En julkaise poseerausasuja, jokainen asu, jonka esittelen päivän asuna, on myös ollut päälläni julkisesti.
Muotiblogin tekeminen on mukavaa ja kivaa, mutta rehellisesti, joskus on myös raskasta julkaista kuvia itsestään. Tulee liikaa pohdittua 'mitä minusta ajatellaan' tyyppisiä juttuja. Kirjailijan- ja toimittajantaidot minulta tietenkin puuttuvat. Ajoittain hävettää jatkuva blogissa esilläolo, omat ammattitaidottomat valokuvat ja vaatimattomat vaatteet. Ehkä te muut jotka julkaisette asukuvianne, ymmärrätte että julkinen asuesittely vaatii rohkeutta ja pokkaa, ei välttämättä ole sokean itserakkauden osoitus asettaa itsensä toistuvasti julkisen arvostelun kohteeksi. Aika usein tulee mieleen, että voisi luopua asupostauksista. Toisaalta taas luulen että juuri niitä asukuvia blogeihin tullaan katsomaan, vai miten on?
Haluan valaa itseeni ja lukijoihin itsetuntoa. Vaikka ei edustakaan mainosten myymää ja median palvomaa julkkis-kaunotar-mallityyppiä, voi olla onnellinen ja tyytyväinen, ja käyttää kaikkea meille mainostettua ja tarjottua omaksi iloksi, eikä tehdä siitä ahdistavaa vertailua oman olemuksen puutteista.
Muotisalongin taideteksteistä
Taidetekstit pyrin kirjoittamaan niin, että lukija ei tarvitse taustatietoja aiheeseen. Julkaisen kaikkia vastaani tulevia mielenkiintoisia kuvia ja mm. opintotöitäni, joita lyhennän ja muuntelen alkuperäisestä viihteellisempään muotoon. Muotipostaukset keräävät ymmärrettävästi enemmän lukijoita kuin taidetekstit, mutta tiedän, että lukijoiden joukossa on myös niitä, joita taide kiinnostaa. Usein ajoitan taidepostaukset lauantaille, jolloin lukijoita on vähän.
Muoti+taide ei varmaankaan ole kovin yleinen mielenkiinnon yhdistelmä, tuntuu että ihmisiä kiinnostaa niistä vain jompi kumpi. Toivottavasti muotidiggarit eivät jätä blogiani väliin 'tylsien' taidepostausten vuoksi ja taideihmiset siksi, kun pintamuoti ei voisi vähemmän kiinnostaa. Muotia ja taidetta toki yhdistää moni asia, mutta suuri ero on että muotiteollisuuden päätavoite on aina kaupallinen, taiteessa se on melkein synti.
Minusta
Elämän tärkeiden kysymysten rinnalla pukeutuminen ja muoti ovat kuitenkin jonninjoutavaa, minkä jokainen aikuiseksi kasvanut jo tietää. Toivon että en blogini vuoksi näytä tyhmältä pintamuotifriikiltä. Tai, onhan minussa turhamaisuutta, kun jaksan kirjoittaa melkein arvostelematta muodin kulutuskulttuurista. Usein haluaisin kritisoidakin, mutta harkitsem, en halua blogistani negatiivisten viestien ulostuontikanavaa. Minulla on mielipiteitä, jotka jätän usein mainitsematta, koska kaikki eivät niitä jaa. Esimerkiksi en esittele ihannoiden kalliita luksusuotteita, sillä minusta ne saavat riittävästi ilmaista mainosta muualla ja ajattelen että noiden
yritysten myyntikate on liian suuri. Joidenkin luksustuotteiden hinta-laatusuhde on minusta melkein naisten ryöstämistä.
Elämääni kuuluu tietenkin paljon muuta ja tärkeämpää kuin vaatteet. Tunnen elämän ilot, mutta surut ja raskaat asiat ovat minuakin koetelleet, niinkuin ne koettelevat meistä jokaista, ainakin joskus.
Harrastan liikuntaa ja luontoa. Samoilen paljon metsissä. Käyn kulttuuriharrasteissa, museoissa, teattereissa ja luen, opiskelukirjoja mutta muutakin. Perhe kuuluu tärkeänä osana elämääni, mutta mieheni toiveesta yksityisyyteen en juuri tuo kotiasioitani blogiin. Muotisalonki ei ole päiväkirja, tavoitteeni on kirjoittaa ihmisille, saada lukijoita ja kehittyä 'blogistinuralla'.
Tilastoista poimittua
Muotisalongin kaikkien aikojen suosituin postaus on
Aikuisen naisen muotiblogit. Uskoakseni se on 'sisääntulosivu', josta lähdetään selailemaan eri blogeihin. Taidepostausten suosikki on
Joan Miró.
Muotisalongin lukijamäärä on kasvanut hitaasti mutta varmasti. Muotisalongissa vierailee tätä nykyä 400-500 ihmistä päivittäin.Vierailuja blogissa on ollut noin 85 000.
On toki suhteellista, onko 500 paljon vai vähän lukijoita. Julkisesti ilmottautuneita lukijoita on vuodessa tullut aika lannistavasti vain 18, mutta ei se mitään, ei se määrä, vaan se laatu.
Lukijoille, bloggaus on hieno harrastus teidän vuoksenne
Suurta mielihyvää minulle tuottaa näiden harvojen, julkisesti Muotisalonkia lukevien blokkaajien fiksuus, kaikki he itse luovat ja kirjoittavat korkeatasoisia blogeja. Olen ylpeä siitä että lukijani koostuvat järkevistä naisista ja vastavierailen teidän mielenkiintoisilla sivuillanne säännöllisesti. Kuka nyt tyhmiä lukijoita haluaisikaan. Koska te lukijat olette älykkäitä naisia, yritän kehittää kirjoituksiani paremmiksi, opetella ja lisätä ajattelua haastavaa kirjoittamista itsekin.
Vuodessa Blogoslavia on tullut minullekin tutuksi ja rakkaaksi harrastukseksi. Olen saanut uusia blogiystäviä, eikö ole kumma juttu että sitä kokee tuntevansa, vaikka ei olla koskaan oikeassa elämässä tavattu?
Kiitän teitä kaikkia lukijoita lämpimästi! Olen otettu jokaisesta vierailustanne ja kommentistanne! Silloin kun bloginpito tuntuu raskaalta, katson kuinka monta onkaan päivän aikana etsinyt 'Muotisalonkia', ja päivittäin heitä on aina kymmeniä. Silloin mieleni kevenee ja luotan että joku on ehkä saanut elämäänsä iloa kirjoitustyöstäni, mikä tavoitteeni on.
Kuka sinä olet?
Olen kovin utelias teistä lukijoista. Vuosipäiväni kunniaksi, olisin iloinen, jos saisin syntymäpäivälahjaksi sinulta, epäsäännöllinen tai aktiivinen lukija, kommentin, jossa kerrot itsestäsi ja blogiajatuksistasi.Mitä tahansa, kuten
Kuka olet? Miten pukeudut? Mitä harrastat? Millaisesta taiteesta pidät? Mikä blogeissa kiehtoo?
Ajatushaaste: Löydätkö eroja tämän postauksen Roy Lichtensteinin taideteoksissa ja tavallisissa sarjakuvapiirroksissa?
