Ystävänpäivän toivotus sinulle

Joko heräsit? Toivon, että heräät iloon, onnea päivääsi mukaan, ystävänpäivään. Paljon terveisiä sekä tuntemilleni että virtuaaliystävilleni!

Toivoo Tuija

Magnus Enckell: Herääminen 1894.

Kodissa



 



Carl Larssonin kodissa

Tapasin vanhemman ihmisen, joka muisteli, kuinka hän lapsuudessaan asui hellahuoneessa vanhempiensa ja viiden sisaruksensa kanssa. Ahdas asuminen oli hyvin yleistä vielä 1950-luvulla.
 

Vaikka asunnottomuus on yhä ongelma, suurimmalla osalla nykysuomalaisista on koti, joka täyttää hyvän asumisen kriteerit.

 

Jos oman kodin saaminen on ollut kamppailun ja uhrausten tulos, sitä varmaan arvostaa.
 

Mutta on niitäkin, joille koti, hieno ja isokin, on itsestäänselvyys. Eräät jopa kärsivät kodissaan tai häpeävät sitä. Jos ottaa tehtäväkseen etsiä, löytää aina esimerkkejä, naapureita tai ihmisiä, jotka elävät paremmin ja ylellisemmin kuin mihin itse kykenee. Kun vertailee omaa elämäänsä heihin, joilla menee rahallisesti paremmin, ei koskaan osaa olla onnellinen omastaan vaan, ehkä kadehtien, vaatii itselleen aina parempaa.
 

Kodin lisäksi moni muukin hyvinvointiin liittyvä asia on meille itsestäänselvyys. Kuten se, että pääsemme lääkäriin, saamme terveellistä ravintoa, työolosuhteemme ovat turvalliset ja voimme nauttia vapaa-ajasta, perheemme ja toistemme seurasta.  

Hyvinvointi on jatkunut myös kansalaisten uuteen vaatimukseen. Nyt jokaisella tulisi olla oikeus toteuttaa itseänsä. Se on hyvä asia.  Mutta joskus halu nauttia omasta elämästä toteutetaan omien perheenjäsenten tai kanssaihmisten kustannuksella, heistä piittaamatta.

 

Erityisen surullista tämä on lapsiperheissä. Lapsen oikeus on saada elämäänsä ja omaan kotiinsa vain rehellisiä, luotettavia aikuisia. Ja silti, itseään toteuttavat äidit ja isät asettavat oman nautintonsa lastensa edun edelle ummistaen silmänsä siltä, että lapsi on hiljainen sijaiskärsijä.

Itsensä toteuttaminen itsekkäällä tavalla hajoittaa perheitä, johtaa ihmissuhdeongelmiin ja kasvattaa ihmisen  omaa sisäistä ahdistusta. Ulkoisesta hyvinvoinnista huolimatta ihmiset ovat alakuloisia, masennus ja ahdistus täyttävät mielet.

Itsensä kanssa saa tehdä työtä, jotta oppii elämään tasapainoisesti, oikein ja näkee sen hyvän, jota meille on suotu. Onni rakentuu siitä, että oppii arvostamaan olemassaolevaa. Vertailematta muihin. Vaatimatta enempää. Loukkaamatta muita. Toimimalla rehellisesti.

 

Onnen löytää siitä mikä on, ei siitä mitä vielä pitäisi saada lisää.  Oman kodin ja  perheen merkitys ja arvo ovat suuremmat kuin arjessa tulee ajatelleeksi, ne ovat onnen avaimet.



Elämä on juuri sellaista miksi sen itse rakentaa ja miten sitä katsoo. On hienoa että sataa ja on pimeää. Silloin voi nauttia omassa kodissa.

 

Onnellisia arkihetkiä kotiisi!

Samuli Putro:Olet puolisoni nyt

Laitti-kokista

 

Stockmannin virvokeosastolla tulivat vastaan Jean Paul Gaultierin suunnittelemat kokispullot 2,- /kpl. Hinnasta huolimatta oli pakko ostaa pari pulloa, koska näistä kehtaa tarjota vieraille tai viedä tuliaisiksi.

Kahvihetki

Anna Sahlsten (1859-1931): Kolme kahvia juovaa mummoa

Nuorena juostiin kiireessä kahvikuppi toisessa, työt ja velvoitteet toisessa kädessä. Nyt on toisin, mitä enemmän on ikää, sitä enemmän on aikaa kahville. Samalla se on aikaa itselle, läheisille ja ystäville.

Vaikka maailma muuttuu, niin jotain pysyvää meillä on. Päivän kahvihetki yhdistää meidät menneisiin asioihin ja sukupolviin. Kahvihetki on rauhan hetki, onnen hetki arkipäivässä.

 

Kiireettömän sunnuntaiaamun kahvipöydän voi kattaa jo lauantai-iltana.

 



Lomalla

Muotisalongin postaustauko jatkuu, kirjoittajan lomailessa. Iloista kesämieltä kaikille lukijoille!

Santeri Salokivi: Kesäpäivä Ruissalossa 1922



Lahjakortin arvonnan tulos ja kesälukemistoa

 Terveisiä maalta!

Arvoin mökkirannan virallisen valvojan läsnäollessa Grouponin lahjakortin. Onnetar suosi nroa 18, Ensu, onnea ja hyviä ostoksia! Voittajan sähköpostiin on laitettu tiedot lahjakortista.
---

Jatkan lomailuani mökillä,  ei-minkään asioiden parissa, kuunnellen luontoa ja ajatuksia. Kun on tarpeeksi kuunnellut omia, vuodesta toiseen samoja, ajatuksiaan, virkistää vaihteeksi tutkia mitä viisaammat ajattelevat maailman menosta. Kerron niistä, koska uusia muotikuulumisia ei täällä mökkirannassa ole tullut vielä vastaan.

Björn Wahlroos: markkinat ja demokratia

Björn Wahlroos mielipiteineen ei jätä kylmäksi. Eräät käyvät jopa kuumina, no, joskus minäkin. Kun hänen uusi kirjansa Markkinat ja demokratia ilmestyi tunsin silti, taas kerran, myötätuntoa. Tämä professoriksi asti päässyt mies saa aina arvostelua osakseen. Päätin siksi lukea kirjan, jotta totuus miehen ajatuksista selviäisi, enkä olisi pelkkien lehtijuttujen ja kohuotsikoiden varassa.

Tiedoksi, se iltapäivälehden lööppi joka huusi Wahlroos haukkuu eläkeläiset!, ei ole tästä kirjasta poimittu, ties miten toimittaja sellaisen keksi. Harmi, odotin kovasti sitä kohtaa että olisin saanut hyviä kiukku-luku-kiksejä..

Koska media on lähes yksimielisesti arvostellut kirjan ajatukset vastaavin väittämin, halusin 'näin julkisesti' kiitellä kirjaa, siinä on erittäin paljon mielenkiintoisia ja kiinnostuksen herättäviä ajatuksia ja oivalluksia.Vilpittömästi kehun, Wahlroos tuo esiin paljon mielenkiintoista pohdittavaa yhteiskunnastamme ja maailman taloudesta, siltikin, vaikka lukijan ei tietenkään tarvitse olla uusliberalistisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Kaikille joita talous kiinnostaa, voin tätä kirjaa suositella. Teoksessa kerrotaan mm.ytimekkäästi mutta kattavasti maailman taloushistoria, se miten ja miksi nykyinen markkinatalousyhteiskuntamme on syntynyt.

Kesälukemistoksi kirja on tosin jonkin verran raskas ja pitkä. Wahlroos itse kertoo kirjoittavansa nopeammin kuin elää, joten asiaa täynnä olevia sivuja riittää. Joitakin niistä pitää jopa kerrata, jotta niiden ajatus aukeaa. Ja vaikka aukeaakin, lukija voi tietenkin yhä edelleen pysytellä omissa mielipiteissään.

Hassua, jos edes kykenen kuvittelemaan, mitä tekisin, jos olisin rikas mahtimies, eläisin niin vilkkaasti kuin ehtisin. Tai ainakaan en käyttäisi aikaani kirjoittelemalla paksuja talousteoksia, joiden perusteella saisin omahyväisen ökysnobin maineen, vaikka kansa ei edes kirjojani lukisi. Silti Wahlroos kirjoittaa, vaikka hän voisi tehdä mitä vaan. Ehkä hän toivoo saavansa kunniaa, tai ehkä hän kokee velvollisuudekseen muuttaa yhteiskuntaa, sellaiseen suuntaan jonka hän itse kokee nykyistä Suomea paremmaksi. Mutta kysymys, millainen olisi ihanteellisen hyvä yhteiskunta, on vaikea, sillä siihen löytyy jokaisella oma, toisista eroava mielipide.

Aurinkoisia rantapäiviä!

Muotisalonki on tauolla, olen kesälomailemassa. Iloista kesää blogiystävilleni!
Muista että voit osallistua 50 euron lahjakortin arvontaaa ma 2.7 iltaan asti täällä.
                                                                                                                                 Tv:Tuija

Väinö Blomstedt: Rantaidylliä

Onni ja lottovoitto



Tekisikö lottovoitto sinut onnelliseksi?

En kirjoittanut kysymystä pienituloisille, joille raha olisi kipeästi tarpeen, enkä Kroisoksille, joilla on niin paljon rahaa että he eivät ymmärrä rahan ja onnen keskinäistä yhteyttä.

Ajattelin keskivertoihmistä. Työ elättää keskituloista niin että kaikki on hyvin. Rahat riittävät tarpeelliseen, joskus jopa ylellisyyteen, mutta eivät kaikkeen mitä voisi haluta.
Monet uskovat lottovoiton muuttavan elämän. Kuinka paljon enemmän onnellinen sinä olettaisit olevasi lottovoittajana kuin nyt?

Jos tavara, kuten uusi auto tai asunto, on joskus tehnyt sinut onnelliseksi, kauanko onnea kesti? Jatkuiko onni jokapäiväisenä vai totuitko ja uusi asia muuttui itsestäänselvyydeksi? Tai peräti, kyllästyitkö hankkimaasi ja tajusit että tarvitsetkin samanlaisen uuden, mutta kalliimman ja paremman?

Luterilaiseen etiikkaan on kuulunut ajatus otsa hiessä pitää sinun leipäsi ansaita. Uskonto opetti, että todellinen onni odottaa vasta kuoleman jälkeen ja että maallinen onni, raha ja rikkaus ovat turhanpäiväisiä, melkein syntiä. Nykyään katsotaan useimmiten, että on sallittua tavoitella onnea ja aineellista hyvää.

Nykysuomalaisella on melkein kaikki mistä menneet sukupolvet vain haaveilivat. Perustarpeemme ovat tyydytetyt, meillä on turvallinen ja järjestäytynyt yhteiskunta, asunto, ruokaa ja useimmiten myös terveyttä. Yhteiskuntamme kunnioittaa sellaisia henkisiä onnen edellytyksiä kuin demokratia, ihmisoikeudet ja henkilökohtainen vapaus. Meillä on mahdollisuus koulutukseen ja itsemme toteuttamiseen taiteen, tieteiden tai harrasteiden avulla.

Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla onnellisia ja paljon enemmän onnellisia kuin esi-isiemme Ainakin kun unohdamme laman uhkan ja sen, että masennus ja muut henkiset ongelmat ovat yleisempiä kuin koskaan, ja että joukossamme on yhä köyhiä eikä palvelukodeissa enää vaihdeta mummojen vaippoja.

Mutta ilmeisimmin hyvinvointi on modernille ihmiselle  itsestäänselvyys, ei syy onneen. Lapset kiukuttelevat kumiperunoista saadessaan ilmaista kouluruokaa ja aikuiset marisevat jos lääkäriin pitää jonottaa tai jos kaupassa on tarjolla vain viittä erilaista juustovaihtoehtoa. Ilmaisia kansalaisten ajanvietepalveluita (kirjastoja, kulttuuritapahtumia jne) ei osata arvostaa. Demokraattinen sananvapaus kuitenkin on aktiivisesti käytetty, mikä tarkoittaa, että netti pursuaa kansalaisten vihaisia ja pilkkaavia mielipiteitä. 

Onnea lisääviä asioita on kahdenlaisia:materiaalisia ja henkisiä. Materia maksaa mutta henkiset asiat ovat ilmaisia, kuten ovat ihmissuhteet, musiikki, taide, tiede tai kirjallisuus. Samaan ilmaisnippuun voi lisätä luonnon, auringon ja ulkoilman.  Lottovoitto ei lisäisi henkisiä onnen edellytyksiä paitsi korkeintaan, voisi saada niihin vapaa-aikaa.

Viihdeteollisuudessa ei juuri arvosteta henkisiä elämänvalintoja. Mediassa voimme seurata  päivittäin kuuluisien ja rikkaiden elämää. Näemme eleganssia, luksusta ja  asioita, joihin itsellämme ei varaa. Tulemme tyytymättömiksi ja katkeriksi kun  näemme, että toisilla on varaa ylellisiin asuntoihin, autoihin,  matkustamiseen ja merkkitavaroihin, ja sitten vertaamme omaa elämäämme meitä parempiosaisiin. Koemme, että on epäoikeudenmukaista, kun meillä ei ole samaa mahdollisuutta.

Sanoisin, että viihde ja mainokset tekevät meidät onnettomiksi. Mikään ei riitä, jos vertaa omaa tilannettaan täydellisiin ja rikkaisiin.  Syntyy suuri masentuneiden ja katkerien kansalaisten joukko, joka valittaa, koska "ei ole rahallisesti mahdollisuutta elää kuten haluaisi". Parempiosaisilleen kateellisen  tuskaa lisää vielä kaikkialle levittäytyvä mainonta joka julistaa "onni ja menestys johtuu tästä tuotteesta", "ilman tätä luksustuotetta olet mitätön", mutta köyhällä ei ole varaa niihin tuotteisiin.

Haaveilemmekin, että lottovoitto muuttaisi tilanteemme ja tekisi meidät kerralla onnellisiksi. Mutta totuus on, että rahaa ei ilmesty tyhjästä lisää, lottovoitto tuskin osuu kohdalle vaikka kuinka toivoisi.

Kannattaa siksi olla onnellinen niissä olosuhteissa jotka itsellä ovat. Se onnistuu, kun päättää, että ei tarvitse eikä halua sitä mihin ei ole varaa.

Jos vertaa omaa tilannettaan itseään huonompiosaisiin, huomaa että oma elämä on onnellista. Lisäksi vanha totuus, onnea ei voi ostaa, pätee yhä. Kallis tavara voi tehdä onnnelliseksi, mutta usein vain hetkeksi. Tavaraan kyllästyy ja jotta onni jatkuisi, pitää taas saada uutta tavaraa. Pysyvä onni on mielentila, tyytyväisyyttä elämään, eikä hyvää mielentilaa voi ostaa. Köyhä ihminen voi kokea viettävänsä parempaa, mielekkäämpää ja hauskempaa elämää kuin rikas ja rikaskin voi olla hyvin onneton.

Kun asettaa itselleen tavoitteita ja tekee työtä niiden saavuttamiseksi, tulee onnelliseksi. Jälkikäteen voi jopa huomata, että tavoitteeseen pyrkiminen lisäsi onnellisuutta enemmän kuin tavoitteen saavuttaminen.

Kannattaa muistaa sekin, että lottovoitto on tehnyt monen onnettomaksi. Ihmiset kadehtivat lottovoittajia, kerjäävät rahaa ja muuttavat muutenkin suhtautumistaan onnekkaaseen. Voittajan pelkona on myös kyllästyminen liikaan vapaa-aikaan, alkoholisoituminen tai voittorahojen menettäminen.

Ihminen on. Nyt lopetan ja kipitän kioskille,  pistän loton vetämään.

Voita 50 euron lahjakortti

Muotisalonki arpoo lukijoiden kesken 50 euron lahjakortin Groupon -palveluun. Koska voittaja saa Grouponin normaalit diilialennukset, lahjakortin todellinen arvo voi olla yli 100 euroa.

Jätä kommentti linkissä alla niin osallistut arvontaan. Voit osallistua kirjoittamalla joko puhelinnumerosi tai sähköpostiosoitteesi kommenttikenttään (toinen riittää). Voit osallistua myös lähettämällä tietosi sähköpostiini muotisalonki@gmail.com.

Lahjakortti on sähköpostiin lähetettävä numerosarja, joten osallistuminen ei vaadi osoite- tai henkilötietojasi. Käytettäessä lahjakorttia numero tallennetaan Grouponin sivuilla maksutapaa valittaessa. Lahjakorttia voi käyttää kaikkiin Grouponin palveluihin. Alle 50 euron ostoksessa käyttämätön arvo tallentuu asiakastilille seuraavaa ostokertaa varten.

Viimeinen päivä osallistua arvontaan on maanantai 2.7.2012, voittaja arvotaan tiistaina 3.7.2012.

Grouponin palveuista kerron täällä.

Päivän kukka on..arvaa mikä?

Sireeni

Mihail Vrubel:Syreeni, 1900

Kesäviikonloppuna Helsingissä

Vietin kesäviikonloppua Helsingissä. Kamera unohtui kotiin, joten kuvani  ovat otetut Lumia 800 -puhelimella. Kuvasin ensimmäistä kertaa kännykäkamerallani ja sanoisin että erittäin korkealaatuisia kuvia puhelimella saa. Lumian kamera näyttää korvaavan hienosti tavallisen pikkupokkarin.

Kauppatorilla on aina aitoa tunnelmaa.

Sadeviitta Lontoosta.

Lontoosta hankitut kesäiset sadetakit olivat mukana tarpeeseen lauantaina.

Kävimme Hietalahden kauppahallin antiikkitorilla, ja kiersimme Punavuoren lukuisia designliikkeitä.






Bulevardilla Cafen Ekbergin brunssipöytä on erinomaisen maukas. Kuohuviinin kera brunssi maksaa 22,-.

Arabian saunamukit Gunnar Olin-Groönqvist 50,-/kpl ja käsinmaalattu 1950-luvun Windflower -sarjan teekuppi, molemmat Hietalahden hallissa

Kesäiset tiskirätit
Day

Bulevardin ja Fredrikinkadun kulmassa Day -sisustustavaraliike myy edullista ja kivaa pikkutavaraa. Sieltä lähtee aina jotain mukaan. Esimerkiksi suosittu on naisten vasara, jonka varren sisällä on myös ruuvimeisseli.





Onhan sinullakin apukassi käsilaukussa?

Apukassit Day

Day

Day

Day

Birger Kaipiainen:Helmilintu
1950-54

Lopuksi vierailimme Designmuseossa, jonka kesänäyttelyä Tulevaisuuden rakentajat -suomalainen muotoilu 1945-1967 voi suositella sadepäivän ohjelmaksi jos suomalainen design yhtään kiinnostaa.

Näyttelyyn on saatu mukaan lähes kaikki suomalaisen lasi- ja koriste-esineiden klassikot Wirkkalan Kajakista Birger Kaipiaisen Helmilintuihin.

Tapio Wirkkala: Kajakki, 1953

Kylässä kauniissa kodissa



Eteisen vastaanotto



Kävin kylässä ystäväni Maaritin luona. Country-henkeä huokuva ihana koti  sijaitsee idyllisessä maalaismaisemassa peltojen ja metsien ympäröimänä. Kodin harmoninen sisustus miellyttää varmasti suurinta osaa meistä, monen omaa kotia sisustetaan samanlaisin tyyliajatuksin.

Kun perhe muutti uuteen kotiinsa 2010, sisustussuunnittelija Milla Alftan oli aluksi apuna, mutta nopeasti emäntä huomasi, että suunnittelijan ajatukset ja omat eivät aina kohdanneet.  Tämä ei ole moite Alftanille. Isäntäväki ehkä huomasi kuuluvansa meihin,  jotka mieluummin itse toteutamme oman kotimme, silloinkin vaikka maailman paras suunnittelija olisi saatavilla. 

Alftan ennätti valita sisäseiniin onnistuneen maalin, muuten sisustus on perheen omaa käsialaa.  Harmoninen harmaa seinä on upea tausta kodin huonekaluille. Perhe pitää valkoisista, vanhaa aikaa henkivistä uustuotantokalusteista, joita on hankittu erityisesti Cobellosta.

Talon siipeen oli juuri rakennettu ruotsalaistyyppisen katettu, lasiseinäinen terassi. Taitava isäntä oli itse toteuttanut projektin. Suomen sateisessa suvessa nämä terassit ovat mainioita istumapaikkoja, se oli  meidänkin vierailumme illanviettopaikka viileässä säässä.

Terassi sisältä

Piha on ihastuttava. Idylliset ulkorakennukset ovat hyviä halkojen ja puutarhatyövälineiden säilytyspaikkoja. Huomaa kylpytynnyri.

Itsekin olen vuosia haaveillet kukkareestä, mutta en ole päässyt toteuttamaan.

Kiitos isäntäperheelle vieraanvaraisuuddesta ja että sain kuvata!

Veneilyasu

Lukijoille terveisiä aurinkoiselta mereltä viime viikonlopulta!

Kiitän Preferitaa saamastani haasteesta ja vastaan sen kysymyksiin.

1. Jos saisit yhden designerlaukun (kengät/vaatteen/korun), mikä se olisi ja kenen?
 Onko mahista vaihtaa luomusta Pariisin matkaan? Jos ei, sitten hankkisin suomalaisen Minna Parikan kengät. (Taidan valita huonosti, olisi varmaan kalliimpiakin ja arvostetumpia kohteita..)

2. Jos saisit ihan minkä tahansa yhden asian kotiisi, mitä haluaisit saada?
Haluaisin jonkun fiksun ja vaikutusvaltaisen henkilön vieraaksi kotiini. Kuten vaikka pääministeri Jyrki Kataisen. Mutta ei puhumaan vaan tietenkin kuuntelemaan minua, näin minäkin voisin vaikuttaa, katsos.

3. Jos saisit minkä tahansa alan ammattilaisen kuukaudeksi käyttöösi, mitä pyytäisit häntä tekemään?
Opettelisin englannin tai ranskan kieltä yksityisopettajan johdolla. Hän oppisi varmasti kanssani suomea.

4. Jos olisit elokuvaohjaaja, minkä elokuvan olisit halunnut ohjata?
Linnunradan käsikirja liftareille /komedia.
Hiljaa virtaa Don /draama.

5. Jos saisit ihan minkä tahansa taidon, mitä haluaisit osata? 
Laulaa. Voi kun osaisin edes viheltää.

 6. Jos voisit korjata itsessäsi yhden asian, ihan minkä tahansa, mitä korjaisit?
Kiloja ja kurveja saisi olla vähemmän, ja järkeä enemmän. Tässä taisi olla jo kaksi korjattavaa, ja lisääkin löytyy. Lukuisia korjauksia odotellessa, näillä mennään.

7. Jos saisit matkustaa ihan minne tahansa, missä kävisit?
Kiinassa katsomassa terrakottasotilasarmeijaa Xianissa.

8. Jos saisit asua ihan missä tahansa, missä asuisit?
Kotonani.

9. Jos saisit sanoa ihan mitä tahansa kenelle tahansa, mitä sanoisit ja kenelle?
Tässä minulla ei ole ongelmaa, sanon jo nykyäänkin ilman lupia mitä tahansa kenelle tahansa.

10. Jos voisit elää elämäsi uudelleen, haluaisitko tehdä sen?
Tietenkin. Se olisi douple trouble elämää sitten.

11.Missä olet kymmenen vuoden päästä ja mitä teet?
(Toiveissani) olisin itsenäinen, varakas ja viisas nainen ja sivistäisin itseäni yhä lisää.

Mutta oikeasti...taidan kuitenkin katsella paplarit päässä jotain tv:n hömppäsarjaa sipsit edessäni, ja ukko istuu saman sohvan toista nurkkaa napa paljaana, kalja kourassaan.

Caprit Lontoosta, t-paita on vanha Marimekko

O.I.S

Ecco

Haasteessa pitää keksiä 11 omaa uutta kysymystä ja jakaa ne eteenpäin.

Kysyn seuraavia asioita: 

1. Miten aloitit bloggaamisen (tai blogien lukemisen)?

2. Mikä bloginluomisessa (tai lukemisessa) on mukavinta?

3. Entä haastavinta?

4. Keskusteletko blogeista ystäviesi kanssa?

5. Miten puolisosi (tai ystäväsi) suhtautuu harrastukseesi?

6. Mikä on paras lukemasi kirja?

7. Mikä on mieleenjäädyin taideteos, jonka olet nähnyt?

8. Mitä on vielä jäänyt tekemättä?

9. Paljasta jokin outo tapasi.

10. Mikä on paras asia elämässäsi?

11. Millaisia kesäsuunnitelmia sinulla on?

Haasteen saavat (aakkosjärj) : Amanda, annu, champagne,  Dahlia, Elämää Onnenpähkinässä, Lennu,  Marre, muija, Rva Kepponen, ja Pauska

Haasteen vastaanottaminen on vapaaehtoista joten jos et halua vastata näihin kysymyksiin, jätät vain tämän pyynnön huomiotta.

Damien Hirst esillä Lontoossa 9.9.2012 asti

Damien Hirst: For The Love of God,2007

Jos taidetta edes saa arvottaa, olen nähnyt mitä kalleimman taide-esineen,  maailman tunnetuimpiin kuuluvan nykytaiteilijan Damien Hirstin aidoista timanteista tehdyn pääkallon. Pelkästään teoksen aidot timantit maksavat itsessään 14 miljoonaa bollaria.

For the Love of God -nimistä teosta on kaupattu hinnalla 100 miljoonaa dollaria, mutta kukaan ei ole tainnut ostaa sitä.

Taiteilija on itse todennut teoksestaan että koska taide on muuttunut rahaksi (ainakin hänen kohdallaan), hän myös halusi muuttaa rahan taiteeksi. Inspiraatiota antoivat myös Meksikon kansan värikkäät pukujuhlat, joissa pukeutudaan luurangoiksi ja irvaillaan kuolemalle.

Kuolema on tabu, joka harvoin on esillä. Ihminen kai on sellainen, että elämän vaikeat kysymykset joko vaietaan tai sitten ne käännetään päälaelleen ja muutetaan pilaksi. Siksi otan myötämielisenä vastaan harvinaisen, aidon ja vakavan keskustelun eutanasiasta. Toki siinäkin kuulemme ylilyöntejä, jotka vievät kohumaisesti huomion pois tärkeästä asiasta. 

Hirstin pääkallon näkeminen teki vaikutuksen, niin minuun ja kuin moneen muuhun jotka jonotimme ja sitten pyörimme sitä edestakaisin ympäri on Lontoon Tate Modern -museossa.

Museon näyttelyssä on esillä Daimien Hirstin (s.1965) teoksia taiteilijan uralta kahdenkymmenen vuoden ajalta.

Taiteilijan teoksista maksetaan miljoonia. Näyttelyssä käyneenä joudun toteamaan, että ymmärrän taiteilijan teosten saaman suuren huomion. Vaikkakin taidekauppa ja -hinnat tässä mittakaavassa eivät kuulu tavallisen ihmisen maailmaan, paitsi hauskana uutisena ja kuriosiitteetina. Varsinkin silloin, kun satojen tuhansien arvoinen työ on tuhkakuppi joka on täynnä poltettuja stumppeja ja tyhjiä savukerasioita, saa pyöritellä päätään oikein kunnolla. Tässä työssä on mukana myös haju.

Koska en ole juurikaan seurannut Damien Hirstin uraa ja taidetta aiemmin, en ollut uskoa, että täytetty hai on aito. Mutta on se.

Nykytaiteen tuntemukseni on rajallinen enkä lähde analysoimaan Hirstin teoksia, en arvioimaan niiden merkityksiä tai ajan kestävyyttä. Mutta sen verran voin sanoa että näyttely on erilaisia tunteita herättävä ja mieleenjäävä kokemus kenelle tahansa, joten voin suositella sitä kaikille Lontoossa vieraileville.

Katso video taiteilijasta, hänen tuotannostaan ja näyttelystä alla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Damien Hirstin näyttely Lontoossa, Tate Modern museossa 9.9.2012 asti.Pääkallo on nähtävillä 24.6 asti.

Lue näyttelystä lisää täältä.