lauantai 8. syyskuuta 2012

Kahvihetki

Anna Sahlsten (1859-1931): Kolme kahvia juovaa mummoa
Nuorena juostiin kiireessä kahvikuppi toisessa, työt ja velvoitteet toisessa kädessä. Nyt on toisin, mitä enemmän on ikää, sitä enemmän on aikaa kahville. Samalla se on aikaa itselle, läheisille ja ystäville.

Vaikka maailma muuttuu, niin jotain pysyvää meillä on. Päivän kahvihetki yhdistää meidät menneisiin asioihin ja sukupolviin. Kahvihetki on rauhan hetki, onnen hetki arkipäivässä.
 
Kiireettömän sunnuntaiaamun kahvipöydän voi kattaa jo lauantai-iltana.
 


4 kommenttia:

annu kirjoitti...

Voi miten suloinen astiasto. Niin nätti!
Äidillä on vähän samantyyppinen mökillä. Ne on osittain hänen mummolta perittyjä :)

Tuija kirjoitti...

Kiitos, sisäinen mummoni haluaa elää vanhojen asioiden kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Harrastan tuota samaa ihan useinkin. Katan itselleni ruokailuun lautasliinoja myöten sekä jälkiruokakahvit sekä -leivonnaisen vapaapäivän kunniaksi. Jos sattuu vielä hämärä, sytytän myös kynttilän. Miksei nauttisi kauniista kattauksesta ja astioista.

Tuija kirjoitti...

Niin, astiat ovat tarkoitettu paitsi käytettäväksi myös iloksi.