 |
| William Turner: Lumimyrsky merellä, 1842 |
Kaunista ulkoilusunnuntaita!
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Myrskyn jälkeen
Mennyt lumimyrsky oli hurja, ja Helsingissä oppi taas kahlaamaan, viis vaatteista, kunhan pysyi kuivana. Viime vuosisadalla hienosti toiminutta teiden aurausta emme taida enää koskaan saada takaisin.
Elämän myrskyt ovat onneksi aina väliaikaisia. Niin kuin hyvä, totuus ja ilo voittavat lopulta elämässä aina pahan, epärehellisyyden ja rumuuden, myös valo palaa aina. Kuinka kaunis talvi meille aukesikaan, kun aurinko lauantaina ilmestyi horisonttiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Tuo maalaus on aivan huikea, tuulen ja lumen voiman aistii, maalaukseen voisi upota ja kadota tuulen mukana ;-D.
Ja tosi kauniita pakkaskuvia.
Mikä aurinko??? Miksi se muilla näyttäytyy, täällä sataa lunta vieläkin...:D
Maalaus ON ihana.
Upeita kuvia ja upea maalaus.
Niin kai se on, että pimeiden aikojen jälkeen auringonsäteet tuntuvat aina vielä paljon kauniimmilta, kuin jos aina paistaisi :) Niinkuin nyt meillä täällä pohjolassa, marraskuun pimeän kauden jälkeen on aivan huikaisevaa tavoittaa aurinko kimaltelemasta hangella!
Kaunista sunnuntaita sinulle!
talviauringon valo on kyllä kaunis, kun se tulee niin viistosta. Hienot kuvat olet ottanut!
Merja, jo kuva on upea, eikä edes tee oikeutta Turnerin suurille maalauksille. Olen päässyt niitä joskus näkemään, mm. Lontoossa.
Sari, Mapsi, kyllä vielä joskus teilläkin päin vielä paistaa, ihan varmasti :-D.
Toivottavasti Annu sinä pääsit näkemään tuon huikaisevan vinon valon, ainakin meillä myös sunnuntai-iltapäivä oli upea.
Upea taulu, vähäeleinen, mutta niin voimakas kuitenkin! Ihan kuulen korvissani lumimyrskyn ujelluksen ja vain odotan että myrsky päättyisi.
Anyway, olen huomannut että kodissasi on taulu ja ehkä useampiakin, voisitko esitellä sen/ne?!
Minusta on hienoa nähdä koteja, joissa oikeita tauluja pidetään. Usein nykyään seinillä on vaan sisustushärpäkkeitä.
Pike, kiitos ideasta, toteutan.
Lähetä kommentti