Vietin opintoryhmän kanssa mukavan kulttuurilauantain sateisessa Turussa.
Tuomiokirkossa
Turun tuomiokirkossa pääsee katsomaan Andy Warholeja, ja vielä ilmaiseksi. Se on harvinaista nähtävää Suomessa.
 |
| Andy Warhol |
 |
| Pauno Pohjolainen |
Pauno Pohjolaisen (s.1949) suuret uskonnolliset kirkkoteokset olivat vaikuttavia. Tuomiokirkossa pohditaan nyt, jäävätkö teokset vakituisesti sinne, mutta todennäköisesti eivät jää. Se olisi harmi, sillä tämä nykytaide istui hienosti goottilaiseen kirkkointeriööriin.
Viimeinen ehtoollinen -
nykytaidenäyttely Turun tuomiokirkossa 31.7. asti.
Turun taidemuseossa: Otto Mäkilä
Otto Mäkilän työt aukesivat minulle uudella tavalla oppaan ja ammattitaisoisen opettajan tietojen avulla. Otto Mäkilä tutki teoksissaan mm. ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.
 |
| Otto Mäkilä (1904-1955): Maahinen, 1930-luku |
Otto Mäkilän näyttely jatkaa Turun taidemuseossa 29.5 asti.
Turun taidemuseossa: Creme de la Creme
Tämä näyttely kuuluu melkein yleissivistykseen, kaikkein parhaat suomalaisten taiteilijoiden tekset ovat nyt esillä. Jokainen meistä muistaa nähneensä kuvia tai muuten tuntee enemmän kuin yhden näistä Gallen-Kalleloista, Edelfelteistä, Schjerfbeckeistä ja Järnefelteistä.
Katsoimme vain valikoituja näyttelyteoksia, mutta perinpohjaisesti. Minun tiimini esitteli Akseli Gallen-Kallelan teoksen
Sammon puolustus, 1896.
Kukapa ei ihailisi Gallen-Kalelan teosta
Pariisin bulevardi. Nyt sain teosta selittäviä lisätietoja.
Tuohon aikaan säätyläisnainen ei saanut kävellä kaduilla yksin ilman saattajaa. Mutta kun tavaratalot avattiin, naisille sallittiin sitten oleskelu tavarataloissa ilman esiliinaa (
a-haa,
miehet eivät tietenkään halunneet vaatekauppaan mukaan...) .
"AGE FEMME" -teksti viittaakin naiselle sosiaalisesti sallittuun julkiseen kauppatilaan. Kaksiselitteisesti, 'âge femme' voidaan suomentaa myös sanoiksi 'naisen aika'.
Naamioitu nainen esittää prostituoitua, joka ihmettelee säätynaisen sosiaaliset rajat ylittävää käytöstä kadulla, ja parvekkeltakin katsotaan ihmetellen yksinäistä naista kadulla.
 |
Akseli Gallen-Kallela: Pariisin bulevardi, 1885
|
Creme de la Creme Turun taidemuseossa 5.2.2012 asti.
Logomossa
Logomo osottautui mukavaksi kulttuurikeskukseksi, jossa olisi katsomista koko päiväksi. Keskityimme valokuvanäyttelyyn
Liisa Ihmemaassa. Valokuvataide on minulle vieras alue,ja iloitsin opaskierroksesta, joka varmisti mielenkiintoisen ja antoisan taidekokemuksen.
Kanadalaisen
Alain Paiementin isoja, seinän kokoisia 'ylhäältä kuvattuja' huonesisustuksia olisi tutkiskellut vaikka kuinka pitkään.
 |
| Alain Paiement |
Mukana on myös iso joukko suomalaisia valokuvataiteilijoita. Mieleen jäivät
Atelieri O.Haapalan vintage-vaatepotretit.
Liisa Ihmemaassa -nykyvalokuvataidenäyttely Logomossa 18.12 asti.
Paimion parantolassa
Reissun vaikuttavin kohde oli
Alvar Aallon Paimion parantola. Tuskin olisi koskaan yksin tullut käytyä rakennuksen sisällä, sillä paikka on yhä toimiva sairaala ja opaskäynnille pitää sopia aika etukäteen. Oppaamme oli erinomainen, kuulimme paljon talon historiasta, tubipotilaista ja tappavasta tuberkuloosista, joka on onneksemme jo voitettu antibiootein. Opas kertoi että sairaalassa käy vuosittain pari tuhatta katsojavierasta, joista suurin osa on ulkolaisia arkkitehtiryhmiä.
Rakennuksen sisätilat ja yksityiskohdat saavat viimeistään ymmärtämään, miksi parantola on niin kuuluisa. Ensimmäinen yksityiskohta on kuvassa takanani, aaltoileva lippakatos ilman tukipilareita. Tämä oli rakennustekninen uutuus 30-luvun arkkitehtuurissa.
 |
| Paimion parantola, 1933 |
Opas kehui Alvar Aallon portaikkoa väreineen maailman kauneimmaksi moderniksi portaikoksi, jossa kuljetaan aina pelkästään valoa kohti. Ehkä se olikin sitä.
 |
| Ruokala |
.
 |
| Kirjasto ja pienoismalli parantolasta |
Tähän asti en ole ollut Aalto -lamppujen iso ystävä, mutta nyt muutin mieleni, niin kaunis on Alvar Aallon suunnittelema kattolamppu on oikeassa ympäristössä, oikein värisävyjen kanssa.