Kaksipäinen kotka oli Venäjän
Romanov -hallitsijasuvun tunnus, ja ilmensi esineen keisarillista alkuperää. Tunnuksen historia on silti hallitsijasukua vanhempi.
Kaksipäisen kotkan alkuperä on
meso-potamialaisessa tarustossa, jossa se tunnettiin jumalkuninkaan suojelijana ja elämän vartijana. Siitä tuli
Bysantin viimeisen hallitsijasuvun vaakuna. Kun osmaanit valloittivat Bysantin 1453, hahmon käyttö levisi muualle, ja myös tsaari liitti kotkasymbolin Venäjän valtion vaakunaan. Neuvostoliiton aikana tunnusta ei käytetty, mutta 90-luvulla symboli otettiin taas käyttöön nykyisen
Venäjän vaakunaan.
Suomi liitettiin Venäjään v.1809, joten kaksipäinen kotka oli silloisen Suomen ylimmän hallitsijan ja vallan symboli maassamme aina itsenäistymiseen 1917 asti. Suomi oli Venäjän vallan alla itsenäinen suuriruhtinaskunta ja valuuttakin oli markka, ei rupla.
Kaksipäisen kotkan hyökkäys
Vuonna 1899 Venäjä antoi nk.
helmikuun manifestin, jota suomalaiset pitivät konkreettisena hyökkäyksenä Suomen omia lakeja vastaan. Suomi oli siihen asti ollut Venäjän autonominen suurruhtinaskunta, jossa oli ollut oma lainsäädäntö. Tuolloin katsotaan alkaneen nk.
ensimmäinen sortokausi, kausi jolloin Venäjä yritti venäläistää Suomea.
Maalauksessa on Suomen väreihin pukeutunut neito, jonka vyösoljessa on Suomen vaakuna. Neito puolustaa lakikirjaa kaksipäisen kotkan hyökkäykseltä. Taustalla myrskyää meri ja tumma taivas salamoi.
Kun Eetu Iston teos valmistui, Kaivopuistossa järjestettiin vain luotettaville henkilöille tarkoitettu näyttely, jossa esiteltiin vain tämä yksi teos. Väitetään että Venäjän valtaa edustaneet santarmit tunkeutuivat näyttelyyn ja vaativat teosta, jolloin taiteilija karkasi ikkunasta ulos teoksensa kanssa.
Hyökkäyksestä painettiin yli 10 000 painokuvaa joita levitettiin Suomessa sortokauden aikana. Kuva on propagandistinen, ja toimi aikanaan hyvin Suomen itsenäisyyshengen kasvatuksessa ja kansan tunnon vahvistajana. Maalauksen välittämä sanoma on hyvin suora, jokaisessa suomalaisessa mökissä ymmärrettiin heti, mitä teos halusi sanoa: Venäjä, näpit irti Suomesta. Taiteilija ei valitettavast ehtinyt nähdä Suomen itsenäistymistä, sillä hän kuoli lavantautiin vuonna 1905 vain 40-vuotiaana.
Teos oli yksityisomistuksessa vuoteen 1930 asti , jolloin se myytiin Kansallismuseoon, missä maalaus on yleisölle esillä. Yhä tänään Hyökkäys on suomalaisten laajasti tuntema ja kansan arvostama taideteos.
Kun kauneusalan ammatttilaiset esittelevät työnjälkeään, saa kyllä nautttia kauniista katseltavasta, kuten nämä kammatut morsiamet.
