Uusi vuosi ja vanha asu

                                     Hyvää alkanutta vuotta 2013!

Uusi vuosi ja vanha arki ovat alkaneet. Olen jumittunut samaan. Asuna on aina arkihousut+hihaton pitkä t-paita +päälipusero tai villapusero, mittari määrää kumpi. Melkein hävettää, mutta kuvat  rohkeasti laitan, onhan Muotisalongin ajatus esitellä oikeita, käytössä olevia asuja, olivat mitä olivat.

 

Pukeutumisinnon sijaan, opiskelen innolla uusia asioita maailman taiteen historiasta. 

Alinna teille uutta älypähkinää,  pohdintoihinne ”mitä taide on”.

Puserot ja farkut HM, iso opiskelijan laukku Aleksi 13, saappaat 80-luvulta

,

Villapaita Monki, saappaat Din Sko

“I have constructed, not destroyed.”

-Lucio Fontana

Lucio Fontana tuli tunnetuksi teoksista, joissa hän on viiltänyt kankaaseen reikiä, yleensä suoria leikkauksia veitsellä tehtynä. 

Lucio Fontana: Consept Spatial

Pakkaspäivän asu

Pusero ja farkut HM, saappaat 80-luvulta.

Ajattelen, että puu-ja huopakorut ovat talvikoruja, joten nyt voi kaivaa sellaisia korulipaston viimeisestä pohjasta käyttöön. Isot puuhelmet antavat raskaan vaikutelman. Silkkipuserossa helmet voisivat viedä vaatteen tehon, mutta eivät vie villapuserolta. Puuhelmet ovat, ainakin omasta mielestäni, sopivan rouhea pari villapuseroon.

Puuhelmet, en muista, ehkä Aarikka.

HM kaulaliinan neulosta

Joulun jälkitunnelmassa

On taas mukavaa palata on-line ja katsella bloggaajien upeita joulukuvia juhlatunnelmista.

Jouluaattona Turussa, matkalla turkulaisten kanssa joulurauhan julistusta kuulemaan. Takana on Turun vanha kirjasto vuodelta 1903. 

Vietin joulua kauniin valkoisessa Turussa. Kuulimme joulurauhan julistuksen suurtorilla, se oli sielua koskettava, hieno tilaisuus. Kansaa saapuu joka joulu tuhatpäin kuulemaan ja laulamaan yhdessä Maamme -laulua.

Turkulaiset ovat aloittaneet joulunvieton samoin jo satoja vuosia. Tiesittekö, että joulurauhaa on julistettu Turusta jo lähes 800 vuotta, joka joulu, lukuunottamatta Suomen historian paria suuren kansansurun vuotta?

Minä ja ystäväni Tiia odottamassa suurtorilla julistuksen alkamista.

Monen perheen joulunaikaan kuuluu kirkko, me kävimme Turun tuomiokirkossa. Kuvat alla ovat Helsingin Meilahden kirkosta, jossa vierailin taidehistorian opiskelutyön vuoksi. Modernia arkkitehtuuria arvostavat lukijat huomannevat heti vuonna1954 vihityn kirkon arkkitehtooniset arvot.

Meilahden kirkko

Kapenevan salin katto on valkoista betonia, lattia mustaa liuskekiveä. Pyöreä saarnastuoli on puuta. Sisätilat ovat pelkistetyt, valaistu risti alttarilla ja valaisimet hallitsevat tilaa.  Tunnelma pääsalissa on valoisa, harmoninen ja rauhoittava.

 

Paavo Tynell: orjantappurakruunu -valaisin, alhaalla seinälampetteja

Kirkon tiloja hallitsevat taidokkaat ja hyvin pidetyt messinkivalaisimet. Pääosin ne  ovat Taito Oy:n  kuuluisan suomalaisen muotoilijan Paavo Tynellin (1890-1973) suunnittelemia ja alkuperäisiä.

Meilahden kirkko: ruotsinkielinen seurakuntasali

Joulun sanomaa, sitä voimme säilyttää sydämissämme läpi vuoden.

Muotisalonki joulutauolla

 

 

Toivotan sinulle joulun valoa, tunnelmaisia, rauhan ja onnen hetkiä.

Kissanristiäis -asu

Joulun alla on kissanristiäisiä, kävin taas. Älkää luulko että olisi vastenmielistä, päinvastoin. Täti-ikäinen nauttii aina kun pääsee menemään, koska tahansa ja ihan mihin tahansa. Pukeutuminen on kivaa, mutta menoissa on sitäkin hauskempaa.

 

Ikivanha jakku, laukku Halpa-Halli, kengät Unisa

 

Teatteriasu

Pidän Marimekosta, mutta häpeäkseni totesin että vaatekaapissani ei ole suomalaisia Marimekkoja.

Tanjalla on vaatehuoneessaan kokoelma kirpputoreilta ja huutokaupoista löytyneitä vintage-leninkejä, lainasin niistä yhtä.

Olisiko leninki 60-luvulta? Armi -näytelmä sijoittuu 50-70-luvuille, joten leninki oli sopi hyvin teatteri-iltaan. Vaikka puku on vanha, pitsi on nyt muodissa. Linnan juhlissakin oli paljon pitsihihoja.

Vintage-leninki, kengät Unisa, laukku Bijou brigitte

Teatteriin lähdössä

Olen etsinyt pitkään uutta klassista naisten talvitakkia. Kohtuuhintaista ei vielä ole tullut vastaani, joten vanhalla mentiin. Takkini helma, vuori ja ryhti ovat kyllä jo vähän kulahtaneet, mutta villa kestää vuosikymmeniä.

Onko kukaan nähnyt Gogolin näytelmää Päällystakki, missä vaatimaton virkamies kulkee samassa takissa vuosia? Kun mies vihdoin saa uuden takin, hänen elämänsä muuttuu, kun työkaverit rupeavat suuresti huomioimaan ja ihailemaan miestä. Mutta elämä ei muuttunut paremmaksi, suuruudenhulluuden ja pröystäilynhalun iskiessä mieheen tuossa uudessa huomion valokeilassa...

Ehkä kuljen vanhassa takissani vielä tämän talven menoja.

Vanha villatakki ja putkihuivi, sormikkaat HM, saappaat DinSko.

Iltalaukku Bijou Brigitte

Kiitos teatteri-illan seuralle!

Armi, Marimekko

"Liike-elämä ei ole tärkeintä elämässä, elämä on suuri seikkailu."

Marimekko:Melooni -kangas

Kävin katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa näytelmän Armi, joka kertoo Marimekon perustajan Armi Ratian elämänkerta -draaman. Mieleen jäivät Armin lause yllä ja mm. "Vaate ei koskaan ole seksikäs, nainen on." 

Marimekko:Lokki

Näytelmän lavasteet ja puvusto oli luotu Marimekon klassisten, Armin aikaisten kankaiden ja vaatteiden pohjalle, niitä oli mukava katsella. Yleisöäkin oli mukava katsella, monen miehen päällä tai puvuntakin sisällä pilkahti reipas Marimekko Jokapoika -paita, ja pusero tai laukku oli monella naisella myös Marimekkoa.

 

Näytelmä antoi ehkä liian helpon mielikuvan muotiyrityksen vetäjän työstä. Kuten sisar näytelmässä sanoi, Armilta onnistui kaikki 'Midaksen kosketuksella' (tarun mukaan kaikki mihin Midas kosketti, muuttui kullaksi). Tuskin Marimekon menestys olisi ollut mahdollinen ilman kovaa työtä, taitoja ja sitkeyttä pärjätä kovassa liike-elämän kilpailussa. Toisaalta, usein jos yritys kasvaa riittävän suureksi, yrittäjän innovatiivinen mutta taloudellisesti ei ehkä paras johtaminen on korvattava ammattijohtajuudella.

Kunnioitukseni kaikille naisyrittäjäjille, jotka työskentelevät luovan muodin parissa, tuo työ tuo paljon iloa naisten elämään.

Marimekko:Joona/Rimmilaukku 49,50

Lisää Marimekkoa nettisivuilla, mm. Marimekon kankaita voi selailla täällä.

Päivän maalaus 3

Kotini maalauksista, asetelma

Asetelmat harjoituttavat maalarin taitoja, ja kotien seinillä niistä pidetään kovasti.

 

Tämä on harrastelijamaalaus. Sen maalasi elämästäni jo poistunut ex-anoppini, sama joka lahjoitti minulle kauniin puvun. Teosta katsoessani muistan ex-anoppiani ja sitä mitä häneltä opin. Kaikille viisaille anopeille, skool!

Asetelmissa on symboliikkaa. Vanhoissa hollantilaisissa asetelmissa oli taiteen sanaton kieli, jokaisella kukalla ja jokaisella eläimellä oli oma merkityksensä, joka kertoi elämästä jotain tärkeää.

Nykyään merkitys löytyy katsojan mielestä, jokainen voi nähdä, mitä itse kukin haluaa nähdä. Tulkitsen ruusut, tuoreet hedelmät ja shampanjalasin elämän kauneuden ja ihanuuden vertauskuviksi.    

 

Tunnistatko linnun?  Se on ihan kiva kaveri kotona. Lintu lensi vuosia sitten yöllä mieheni auton tuulilasiin ja kuoli. Lintu vietiin täytettäväksi.

 

Viime kesänä peloittelin pikkulintuja terassiltani pois täytetyn petolinnun avulla. Muutaman yön pelättyään pikkulinnut ymmärsivät huijaukseni.  Tietämätön pieniaivoinenkin voi oppia, jos kokemus häntä opettaa. Toisaalta, pelko on pikkulinnuille vain hyväksi. Pöllöä (tämä lintu ei ole pöllö) kannattaisi pelätä, sillä pöllö rankaisee pilkkaavia pikkulintuja nokkimalla niiltä silmät. Elämä on kaunista, mutta sen laki on joskus kovin julma.

 

 

Tanjan vaatehuone

Iso pukeutumispeili ja meikkauspöytä luonnonvalon edessä kelpaisivat kaikille naisille. Vaatteet HM.




Puuhelmet www.greenwhale.fi

Tanjan lapset lensivät maailmalle ja kotiin jäi kaksi tyhjää huonetta. Niistä toisen Tanja sisusti itselleen vaatehuoneeksi.

Kävin viikonloppuna kylässä ja kuvasin teille tämän kätevän vaatehuoneen reissullani, vähän kateellisena.

 

 

Jakut pysyvät hyvässä kunnossa kun on tilaa riippua.

Harmaan talvipäivän asua


..voi piristää värein. Asu menneeltä viikolta.




Mekko Seppälä, laukku ja takki Aleksi 13, käsineet HM. Halpishuivi.



Katso myös sama mekko syksyllä.

 

Thorsten Waenerberg, Talvimaisema, 1896