Muotisalonki: Casablanca, Cannes

Esitietoa lukijalle:

Electrolux on tehnyt vuodesta 2010 yhteistyötä Cannesin elokuvajuhlien kanssa, lue aiheesta täältä.

Osallistun tällä kirjoituksella Cannes Experience with Electrolux -kilpailuun ,jonka palkintona on kolmen päivän matka Cannesiin. Pääset lukemaan Indiedays.com:sa Cannes Experience with Electrolux -blogia tästä. Videota lukuunottamatta kuvat ja tekstit ovat omiani.

Pyydän lukijaa käynnistämään ensin musiikkivideon ja lukemaan vasta sitten kirjoitukseni.

Cannes, 2008. Istumme kulmakahvilassa, brasserien kokoseinän ikkunat ovat avoinna ranskalaiseen tyyliin. Ohitsemme lipuu pareja ja seurueita mitä upeammissa juhlavaatteissa, naisten päällä on vuosipalkkani tai enemmän. He ovat ensimmäisen luokan kansainvälistä seurapiiriä, eivätkä he kiinnitä meihin mitään huomiota.

Vilkaisen huolella valittuja vaatteitani, joista vielä kotona iloitsin paljon ja tiedän, että minusta ei koskaan tule salonkikelpoista heille. Sitä en kaipaakaan, seuraan heitä mielelläni, mutta vain kaukaa, omassa elämässäni on minulle riittävästi ratkottavaa. Olen täällä kirjoittamassa muille näistä tunnelmista. Mutta oikeasti, tulin hänen takiaan, miehen, joka maistelee vastapäätä pöytää hitaasti viskiään. Hän on viisas, harkitseva ja rauhallinen. Minä olen naimisissa ja onnettomuudekseni rakastunut häneen.

- Tiedätkö miksi ihmiset tulevat Cannesiin? aloitan. - Ihmiset haluavat tänne, koska elokuvissa voi elää ja tuntea sellaisia suuria tunteita joita omassa elämässä ei ole. Pidän eniten elokuvista, joissa on taitavaa korkealentoista puhetta, syvällisiä ajatuksia, ja suurta rakkautta. Casablanca on suosikkini.

-Casablanca, sehän on hieno elokuva, vastaa mies. - Bogartin rakkaus naista kohtaan on näytelty taitavasti. Hän päättää luopua omasta onnestaan naisen hyvinvoinnin vuoksi.

Ilahdun hänen tietämyksestään ja jatkan.
- Loppukohtaus sumuisella lentokentällä on maailman kaunein elokuvakohtaus. Kun Ingrid tajuaa, että Bogart on lähettämässä häntä pois, hän kysyy suruun lannistuneena: "But what about us?" Bogart lohduttaa häntä vastaten: "We'll always have Paris." Bogarthan tarkoitti että..

Mies katsoo minua terävästi, torjuvasti.
- Bogart halusi sanoa naiselle 'muistot säilyvät aina', hän keskeyttää.

Kumarruin taaksepäin ja vaikenen. Muistelen kohtausta, Bogart ei puhu muistoista, hän tunnustaa Ingridille ikuisen rakkautensa: 'we'll always have Paris', 'rakastamme toisiamme aina'. Mietin hiljaa ja katson miestä, joka on kokenut ja älykäs, miten hän ei ymmärtäisi rakkautta? Mies vastaa katseeseeni tiukasti ja vakavana. Lisää filmitähtiä kulkee ohitsemme.

- Kiitos illasta, sanon. - Minulla on vielä kirjoitustyötä tehtävänä, palaan hotelliin. Monsieur, l'addition s'il vous plaît!

Lähtiessäni vilkaisen kadulta vielä kerran taaksepäin. Mies ei katso minua, eikä kadunvilinää. Hän ei katso mitään, mutta näen surua hänen kasvoillaan. Käännyn rantabulevardille ja soitan aviomiehelleni.

- Hei rakkaani, ihanaa että soitit. Minä rakastan sinua, koska tulet kotiin?

- Tämä matka on ollut raskas. Tulen kotiin niin nopeasti kuin mahdollista, vastaan.

Kävelen hotellia kohti pitkin bulevardia, ja näen kaukaa, kuinka filmitähtiä nousee Palais de Festivalin portaita ylös iltajuhlaan. Katson sumuisin silmin läpi kameranlinssin ja painan laukaisijaa.