Toivottavasti ette jo kyllästy toistuviin pikkumustiin, kun minulla on mitä ilmeisimmin menossa musta kausi, mutta vaatteissa, ei mielialassa.
Kun kadulla avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen, huomaa että monet kulkevat mustissaan. Ylipitkittyneessä syksyssä värit näyttävät hävinneen niin luonnosta kuin ihmisistäkin.
Kivaa on huomata, että moni nainen rohkenee vaikka pienestikin, huivilla tai laukulla, erottua tummanharmaanruskean sävyisestä suuresta massasta. Minä olen usein pukeutunut punaiseen takkiin, kun se sopii mustan asun ylle. Mutta sitten kadulla olen tuntenut olevani melkein huomio huomio -liikennemerkki. Sellainen ei onneksi kestä pitkään, sillä pienen päivänvalon jälkeen on nopeasti taas pimeää, sataa, eikä kukaan näe toisiaan, eikä ketään edes kiinnosta kun kaikilla on kiire painaa rännän alta suojaan.
Onneksi tähän synkkään aikaan mahtuu sekaan myös kissanristiäisiä, tapahtumaa, konserttia, teatteria ja juhlaa. Sontsat narikkaan, kengät vaihtoon ja seurapiireihin pyörimään!
Tai voi mennä kulttuurikeskukseen, museoon, leffaan tai ihan arkisesti kauppakeskuksiin, siellähän kaikki muutkin ovat. Joskus oikein ihmettelen, kuinka paljon viihdettä meille suomalaisille onkaan tarjolla, ja iso osa siitä on ilmaista, kuten kirjasto ja nettikin melkein. Jos nämäkään eivät kiinnosta, metsäänkin ehtii vielä, ainakin Etelä-Suomessa, jossa ensilumi suli jo pois eikä uutta ole tulossa.
Nykyaikana mielialaansa voi piristää lukemattomin tavoin. Ikä tuo onneksi elämänviisautta siihenkin, että oma mieliala ei enää ole musta, ei ainakaan usein.
Tässä iässä alkaa ymmärtää että ei kannata tuhlata ajatuksiaan ahdistaviin ja negatiivisiin asioihin,jos niiden ajattelu ei kehitä eikä paranna mitään, vaan ainoastaan aiheuttaa mielipahaa itselle tai läheisille.
Miksi käyttää aikaansa sellaisiin asioihin, joista ei pidä, tai joita vihaa, ja jotka eivät edes ole hyödyllisiä eivätkä rakenna mitään positiivista. Vaikka joskus on pakko, olen oppinut ajattelemaan että voi moneen kertaan miettiä onko aivan pakko, vai onko sitä jymähtänyt vain luulemaan jotain asiaa pakoksi, vaikka se ei ole sellainen.
Ajatus pomppasi, mutta palataan takaisin mustaan. Musta sopii vaatteeseen vaikka ei mieleen.
Kun kadulla avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen, huomaa että monet kulkevat mustissaan. Ylipitkittyneessä syksyssä värit näyttävät hävinneen niin luonnosta kuin ihmisistäkin.
Kivaa on huomata, että moni nainen rohkenee vaikka pienestikin, huivilla tai laukulla, erottua tummanharmaanruskean sävyisestä suuresta massasta. Minä olen usein pukeutunut punaiseen takkiin, kun se sopii mustan asun ylle. Mutta sitten kadulla olen tuntenut olevani melkein huomio huomio -liikennemerkki. Sellainen ei onneksi kestä pitkään, sillä pienen päivänvalon jälkeen on nopeasti taas pimeää, sataa, eikä kukaan näe toisiaan, eikä ketään edes kiinnosta kun kaikilla on kiire painaa rännän alta suojaan.
Onneksi tähän synkkään aikaan mahtuu sekaan myös kissanristiäisiä, tapahtumaa, konserttia, teatteria ja juhlaa. Sontsat narikkaan, kengät vaihtoon ja seurapiireihin pyörimään!
Tai voi mennä kulttuurikeskukseen, museoon, leffaan tai ihan arkisesti kauppakeskuksiin, siellähän kaikki muutkin ovat. Joskus oikein ihmettelen, kuinka paljon viihdettä meille suomalaisille onkaan tarjolla, ja iso osa siitä on ilmaista, kuten kirjasto ja nettikin melkein. Jos nämäkään eivät kiinnosta, metsäänkin ehtii vielä, ainakin Etelä-Suomessa, jossa ensilumi suli jo pois eikä uutta ole tulossa.
Nykyaikana mielialaansa voi piristää lukemattomin tavoin. Ikä tuo onneksi elämänviisautta siihenkin, että oma mieliala ei enää ole musta, ei ainakaan usein.
Tässä iässä alkaa ymmärtää että ei kannata tuhlata ajatuksiaan ahdistaviin ja negatiivisiin asioihin,jos niiden ajattelu ei kehitä eikä paranna mitään, vaan ainoastaan aiheuttaa mielipahaa itselle tai läheisille.
Miksi käyttää aikaansa sellaisiin asioihin, joista ei pidä, tai joita vihaa, ja jotka eivät edes ole hyödyllisiä eivätkä rakenna mitään positiivista. Vaikka joskus on pakko, olen oppinut ajattelemaan että voi moneen kertaan miettiä onko aivan pakko, vai onko sitä jymähtänyt vain luulemaan jotain asiaa pakoksi, vaikka se ei ole sellainen.
Ajatus pomppasi, mutta palataan takaisin mustaan. Musta sopii vaatteeseen vaikka ei mieleen.
 |
| Mekko HM. (Älä bongaa kuvissa lattialle pudonnutta tyynyä, joka paljastaisi että en asu Strömsössä). |
 |
| Vanhat juhlakengät ja laukku, hiuskoru Glitteristä on ihan simppeli, nipsupinnnillä tukkaan aseteltava juttu. |
 |
| Conscious Collection. Lyhyt, suora mekko mattapintaista satiinia. Vyötäröllä leikkaus. 3/4-hihojen suissa puhvit. Niskassa napitus sekä sivulla piilovetoketju. Vuorattu. Koon 40 pituus 85 cm. Hinta 29.95 |
Kaikista kuvista jäi sitten pää pois. Mutta korjataan tilanne. Tässä on pää.
 |
| Jean Besnard: Naisfiguuri, 1930, keramiikkaa |
11 kommenttia:
Olipa tämä kirjoitus taas hauska, fiksu ja totta. Paitsi Cruella-kohta. Sinä ole hyvin kaunis ja tyylikäs, etkä yhtään cruella.
Kivat tamineet mutta eikö mekko ole hitusen liian lyhyt? En ainakaan itse enää kypsässä 40+ iässä tohtisi laittaa noin lyhyttä mekkoa ylleni. Korkeintaan polven yläpuolelle saisi olla. Ei yhtään ylemmäs.
Kiitos tuota taas, Preferita!
Anonyymi, kiitos että kommentoit. Itse en aseta minihameelle ikärajaa, se on persoonakysymys minusta, enemmän kuin ikäkysymys. Korkokengän kanssa minihame on jo provokatiivinen, vaikka ilta-asuna minihame korkokengällä ei ole harvinainen aikuisillakaan. Tuntemani 'tyylioppi' kertoo että minimekko kannattaa yhdistää aina matalaan kenkään, mutta rikoin sitä tällä kertaa,ja tietoisesti. Kiva olisi kuulla muidenkin lukijoiden mielipiteitä, onko mekko teistä liian lyhyt vai ei.
Ei minun mielestä mekko ole niin lyhyt ettetkö voisi sitä pitää. Päinvastoin sääresi näyttävät upeilta! Ja hienoa että tohdit pukeutua kypsässä iässä niinkuin hyväksi näet ja koet:)
Minun mielestäni helman pituus on vartalotyyppi- ja tyylikysymys enemmän kuin ikäkysymys. Sinulla on rotusääret - taitoa on nimenomaan se, että osaa korostaa sitä mikä omassa vartalossa on hyvää.
Olen myös kuullut ohjeen "mitä lyhyempi helma, sitä matalammat korot". Myös tilaisuuden luonne, mekon väri, sukkahousujen paksuus ja väri vaikuttavat lopputulokseen, sekä ennenkaikkea hihojen pituus. No, tämä näin eriteltynä, silmällä sanottuna minusta mekko ei ole liian lyhyt sinulle.
Minusta koko kokonaisuus on kaunis ja se sopii sinulle todella hyvin. Etenkin ihastuin helmiin ja tuohon hiuskoristeeseen. Ei mekko ole liian lyhyt vaan kokonaisuus on hallittu ja tyylikäs.
Kiitos teille kaikille ihanasta palautteesta ja mielipiteistä, helman oikea mitta on ikuinen puheenaihe.
Preferitalla on hyviä pointteja muusta asusta, kun hame on mini, kuten mm. mustat paksut sukkahousut on hyvä talvivinkki aikuiselle naiselle, lyhyen helman kaveriksi.
Dahlia:hiuskoriste on maksoi vain muutaman euron. Kannattaa tsekata Glitterit ja muut halpiskoruliikkeet, ja joskus niistä löytyy näitä höyhenmäisiä hius- ja rintakorujuttuja.Mutta harvoin, eli toisella silmällä kannattaa aina etsiä näitä, kun käy noissa liikkeissä.
Ei ole liian lyhyt ! Muukin asukokonaisuudessa vaikuttaa siihen, miten lyhyt helma vaikuttaa sopivalta. Tämä mekko on kuitenkin hyvin hillityy muuten.
Naisfiguuri on ihana !
Kiitos, Petriina.Sinulla on hyvä taidemaku, naisfiguurin kuvasin Pariisin nykytaiteen museossa, jossa on vain maailman parhaita teoksia.
Ei kait se ikä sanele onko asu liian lyhyt, pitkä tms.. Jos ei näytä mauttomalle tai tyylittömälle, eli voi aikuinenkin nainen kantaa minimekon tyylillä, pitää vaan katsoa peiliin kriittisemmin kuin nuorena. Nythän nuoret tytöt kulkevat todella lyhyissa. Ihana mekko tuo H&M:n, pitää ihan käydä katsomassa olisiko myymälässä.. Minulla on vastaava ja raflaavampi eli kuviolla ja ehdottomasti korkkarit lyhyen mekon kanssa, jalat näyttävät naiselliselta ja saavat muotoa.
Kun minä puin mekon ylleni niin mies huokaili ihastuneena. :) Kannattaa kysyä omalta mieheltä mitä hän tuumaa asusta mitä pukee, sieltä saa hyvää palautetta.
Vastustan käsitettä: "en enää voi kun olen jo tämän ikäinen.."
Hyvät mielipiteet sinulla, Marre. Minunkaan mieheni ei lainkaan vastustanut tätä asua, päinvastoin,hän oli tällä kertaa innokas kameramies, mitä harvemmin tapahtuu.
Lähetä kommentti