Ostin jokunen vuosi sitten Billnäsin antiikkimessuilta vanhan pöydän. Käinveistetty pöytä on malliltaan sellainen, että se voisi olla antiikkia ja peräisin 1800-luvulta. Myyjä kertoi että kyse on kuitenkin 1930-luvun morsiuspöydästä, puum tuoreus pöydän alta katsottuna viittaa samaan. Tyylihän muuttuu vuosikemmenestä toiseen, mutta aina on puuseppiä, jotka kopioivat suoraan vanhoja malleja.
Pöytä oli ostettaessa maalipinnaltaan huonossa kunnossa. Maalia oli liian monta kerrosta, ja kultamaali näytti enemminkin pronssinväriseltä, silti halvalta.
Yritin poistaa maalin rapsuttamalla mutta ei siitä mitään tullut. Pöydässä oli liian paljon koukeroita, ja liikaa maalikerroksia, työ ei edistynyt mihinkään.
Pari kesää tein maalinrapsutustöitä, mutta lopulta tuskaannuin ja vein pöydän lipeäpesuun. Lipeäpesu on ammattilaisen tapa poistaa esineestä maali. Pesussa maali poistui, mutta samalla liimapinnat aukesivat ja pöytä palasi kotiin pienissä osissa.
Vein osat puusepälle liimattavaksi yhteen. Ensimmäisen puusepän verstaassa osaset lojuivat vuoden, kun kiireisellä puusepällä ei ollut aikaa pikkuprojektiin. Menin toiselle puusepänverstaalle. Pöytä viipyi sielläkin yli vuoden, mutta kun palasi kotiin pöytä olikin sitten hyvin liimattu, puuseppä oli jopa oma-aloitteisesti korjannut uusiksi pari kärsinyttä koristeosaa.
Kotona oli kiireinen tai laiska emäntä, joten huonekalu odotti maalausta yli vuoden. Tänä keväänä vihdoin kääräisin hihani. Tässä kuvassa pöytä on puhtaana ja liimattuna, maalaustyö on alkamassa.
Lopuksi pöytä sai uuden vaalean maalipinnan.
Pöytää ei ole entisöity antiikkientisöinnin periaatteilla, mm. lipeäpesu ei kuulu sellaisiin. Mutta koska pöytä on 1930-luvulta, se ei ole aito antiikkiesine, ja sitä voi kunnostaa miten haluaa hyvällä omallatunnolla. Muutenkin, parempi on kunnostaa vanha esine itse, vaikka väärällä tavalla kuin heittää se pois. Tietenkin aito (=yli 100v vanha) ja arvokkaaksi epäilty antiikki kannattaa tarkastuttaa ensin ammattilaisella
Pöytä, työ ja maalit tulivat maksamaan kaikkineen noin 400 euroa. Arvioisin harrastajana, että kunnostettuna pöydän arvo on noin 800 euroa. En tietenkään ole myymässä, halusin tuoda esille, että vanhoilla huonekaluilla on olemassa markkinat, eikä vanhojen esineiden arvo pitkällä juoksulla laske, päinvastoin. Antiikin ja vanhojen esineiden arvo vain kasvaa ajan kuluessa.
Mutta rahasta viis, tärkein on mielihyvä, kun saa nauttia kauniista omassa kodissaan. Vielä suurempi arvo on tietenkin perintökalusteilla, jotka omat isovanhempamme ovat ensin käyttäneet ja iloksemme sekä muistoksi taakseensa jättäneet.
Mutta rahasta viis, tärkein on mielihyvä, kun saa nauttia kauniista omassa kodissaan. Vielä suurempi arvo on tietenkin perintökalusteilla, jotka omat isovanhempamme ovat ensin käyttäneet ja iloksemme sekä muistoksi taakseensa jättäneet.
8 kommenttia:
Tulipa pöydästä suloinen, tosi kauniiksi olet sen saanut. Sillä on varmasti tunnearvoa, kun olet sen omin käsin tuunannut.
Meillä on talonpoikaissohva, arkku ja pöytä, jotka on tehnyt isoisäni isä. Ne on entisöity, ootrattu, mutten tykkää väristä yhtään, ne ovat sellaiset ruman keltaviiruiset. Olenkin ajatellut viedä ne hiekkapuhallettaviksi, ja ruiskumaalata reilusti valkoisiksi, on sitten vanhan kunnioittamista tai ei.
Äivan upea ja valtavan työn olet tehnyt! Ystäväni tytär on yksi harvoista, joka on opiskellut Suomessa konservointia, hänellä voisi olla jotain vinkkejä :).
Marjukka, tekijä kiittää kehuista. Muuta vaan huonekalusi itsesi näköisiksi, huonekalut on tarkoitettu käyttöön, oli ne vanhoja tai uusia. Maalasin oman pöytäni Osmo Colorin puuvahalla, väri: luonnonvalkoinen. Se istui pöytääni vallan erinomaisesti. Kannattaa huomata, että vitivalkoinen ja vanha puu/huonekalu voivat joskus näyttää eriparisilta. Ennen vanhaan käytettiin nk. vanhaa valkoista (eräs luonnonvalkoinen) tai harmaaseen taittuvia valkoisia/vaaleita kuten helmenharmaa. Värit ovat makukysymys, kannattaa laittaa ihan oman maun mukaan niin esine on jokapäiväinen ilo kodissa.
Pauska, kiitos. Tarvitsisinkin ammattilaisen neuvoja. Sillä ei tämä helppoa ollut, voin tunnustaa että 7 vuotta kului tässä pöytäprojektissa. Huonekalujen omakorjaus on paljon työtä vaativaa.
Marjukka, tuli vielä mieleen että rautakaupasta saa Tikkurilan vanhan ajan värikartan, jossa on hyvä valikoima erilaisia vanhoihin huonekaluihin sopivia sävyjä, myös valkoisesta.
Kiitti vinkistä. Innostuin sen verran nyt tästä asiasta, että ehkä saan lomalla aikaiseksi tämän muutoksen.
Ps. Olisko mahdollista poistaa sanatunnistukset, ne ovat vähän ärsyttäviä. Otin ne itse pois, koska kuitenkin kommentit menevät ensin boksiin ennen julkaisua.
Kaunis pöytä! Kyllä kannatti sinnitellä ne seitsemän vuotta, jotta projekti saatiin päätökseen.
Kiitos Marjukka huomiostasi, poistan. Olen väärinkuvitellut että minun blogini ei kysy noita sanoja!
Sirkka, kiitos kehuista myös, ei kai sitten tullut tätä projektia turhaan vedettyä.
Ikävä sanoa ja pahaa tekee törmätä tälläiseen juttuun, vaikka vanha onkin. Olet pilannut pöytäsi lipeällä, eikä sillä koskaan tule enään olemaan minkäänlaista arvoa. Se on menetetty lipeän myötä. Voit kysyä vaikka ammattilaisilta ja siksi toivoisinkin, ettei tälläisiin törmäisi ja ihmiset alkaisi "hienon esimerkin" saattelemana tekemään koskaan vastaavaa omille vanhoille huonekaluille.
Lähetä kommentti