Olohuoneessani on ei-kovin-tunnetun Arthur Heickellin (1873-1958) merimaisema. Heickell asui Naantalissa, hänen tuotantoonsa kuuluu paljon alueen rantamaisemia. Teos on huuto.netistä. Katselin nettivalokuvaa kauan ennen päätöstä. Tykkään, olen, ehkä harvinaisesti, onnistunut nettitaideostoksessa osumaan omaan makuuni. Taiteentuntija voisi todeta, että teoksessani parasta ovat kehykset :-D, ei haittaa, tämä on minulle hyvä, sillä Edelfeltiä en seinälleni saa.
Kokemastani huolimatta, en suosittele teosten ostamista näkemättä, sillä maalausten värit ja kunto eivät usein vastaa valokuvaa, ja totuus on valokuvaa huonompi.
Maisemamaalauksista
Suomalainen haluaa usein kotiinsa suomalaisen maiseman. Siksi niitä on tehty ja saatavilla paljon. Tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, maisemamaalausten hinnat ovat aika edullisia. Taviksen rahat eivät riitä Järnefeltiin tai Gallen-Kallelaan, mutta hyviä sisustustauluja saa jo sadalla eurolla.
Vanhoja maisemamaalauksia voi ostaa mm. kirpputoreilta, antiikki- ja vanhojen tavaroiden liikkeistä tai huutokaupoista, kuten Apollo, Helander. Googlaamalla löytää tuntemattomankin taiteilijan taustatietoa.
Heickell ansaitsi leipänsä myymällä maisematöitä tavallisiin koteihin, joten hän tusinamaalasi samaa maisemaa. Näin hän sai aikaiseksi nopeasti paljon myytävää. Makuuhuoneessani on toinen Heickell. Sekin on Naantalista, samoilta paikoilta, mutta värit ovat helakan keväisen vihreät. Vaihtelua halutessani voin vaihtaa olohuoneeseen kevätmaiseman.
 |
| Arthur Heickell:Rantamaisema 1930-luvulta |
5 kommenttia:
Taidan olla hyvinkin tyypillinen suomalainen, sillä kumpikin noista maisematauluista miellyttää silmääni suuresti. Ehkä jonain päivänä sellainen koristaa kotimme seinää.
Rakastan taidetta! Monien muuttojen takia en kuitenkaan ole kolmeen viimeiseen kotiin ripustanut tauluja seinille.
Tauluja pitäisikin ostaa niin että se tuntuu itsestä hyvältä. Ihmiset ovat nykyään kangistuneet ajattelemaan vain tavaroiden mahdollista myyntiarvoa. Nämä sun taulut ovat mun mielestä tosi ihania. Haaveilen siitä että joskus saan hankittua kotikaupunkieni taiteilijoiden tauluja joissa on kuvattu minulle tuttuja maisemia.
Meillä on monta mun miehen isän maalaamaa taulua myös. Yhdestä tykkään todella paljon mutta muut eivät tule pääsemään seinille missään vaiheessa. Tuo appiukon maalaama kissa ei ole rahalliselta arvoltaan suuri mutta mä tykkään katsella sitä, siinä on sitä jotakin:)
Dahlia, kiitos.
Champagne, olet niin oikeassa. Nautinto on mielihyvää tuottavan näkeminen, ja hyvän teoksen tuomat ajatukset, eikä rahalla ole mitään merkitystä siinä. Toivon että taulusi vielä löytävät paikkansa.
Olenkin tuota tauluasi ihaillut jo sen häämöttäessä joidenkin asukuviesi takaa. Kaunis on!
Blogissani on sinulle tunnustus :-)
Kiitos, E.O.
Lähetä kommentti