Kävin katsomassa uuden Anna Karenina -elokuvan.
Leo Tolstoin Anna Karenina on moniulotteinen ihmissuhde- ja rakkaustarina, se ansaitsee paikkansa maailman suurten klassikkojen joukossa. Vaikuttava elokuva noudattaa Tolstoin alkuperäistä henkeä, keskittyen ongelmaisiin ihmissuhteisiin ja tunteisiin. Elokuvan voima on näyttelijäsuorituksissa, ei helpon romanttisissa rakkauskliseissä eikä kulisseissa. Hieno elokuva antaa pitkäksi aikaa ajattelemisen aihetta.
Luin Anna Kareninan ennen elokuvaan menoa, kirjan lukeminen tuki elokuvakokemusta. Kerron 1870-luvun Venäjälle sijoittuvan tarinan,
lyhyesti. Älä lue tästä eteenpäin, jos
et haluat tietää juonta ennen elokuvaa.
Anna joutui nuorena järjestettyyn avioliittoon itseään huomattavasti
vanhemman aatelismiehen kanssa. Kun komea, ylpeä ja rikas upseeri ihastui Annaan ja alkoi
liehittelemään, Annakin rakastui syvästi juosten kevyissä seurapiirijuhlissa
Vronskia nähdäkseen. Intohimoisen rakkauden viemänä, Anna ei ajatellut seurauksia, vaan
antautui onnelleen, pettäen tylsää aviomiestään, joka oli jo iässä,
jossa ihminen uppoutuu työhönsä ja yhteiskunnallisiin velvollisuuksiinsa.
Anna ei halunnut elää teeskenneltyä kulissielämää vaan
sydämensä mukaan,hän jätti avioliittonsa
ja lähti Vronskin matkaan. Anna joutui jättämään taakseen entisen asemansa
seurapiireissä ja rakastamansa esikoispojan.
Anna sai kokea suuren rakkauden, mutta lyhyen ajan. Hän yritti rakentaa
uuden uutta elämäänsä ehyeksi, mutta entinen aviomies ei luopunut pojastaan. Anna yritti turhaan saada kaksinaismoraliset 1800-luvun seurapiirit hyväksymään
ratkaisunsa. Rajoittunut yhteiskunta ja moraalilla lyövät ihmiset tuomitsivat
langenneen naisen häntä hylkien, ilkeimmät toimien Annaa vastaan. Vronskin asema ei tuon ajan maailmassa muuttunut, sillä teki rikas mies mitä
tahansa, hän säilytti asemansa ja
kunniansa. Vronski oli ylpeä ja sivistynyt
mies, joka rakasti Annaa sydämensä pohjasta, mutta vaillinaisten henkisten kykyjensä mukaan.
Hieman itsekäs Vronski ei kyennyt ymmärtämään ja tukemaan kärsivää Annaa.
Vronski halusi itselleen sekä Annan rakkauden että kreivin
ylellisen seuraelämän. Yksinäinen Anna kärsi mustasukkaisena kotona miehen
mennessä menojaan. Lopulta paineiden ja
mustasukkaisuuden kierteessä pari alkoi riidellä ja Vronskin rakkaus Annaa kohtaan
kylmenee. Anna rakastaa yhä, mutta tuntee, että ilman Vronskin rakkautta hänelle
ei jää mitään. Langenneen, syntisen
naisen osa tuon ajan yhteiskunnassa oli julma. Anna näki tulevaisuutensa toivottomana, yksinäisenä, kauneutensa menettäneenä halveksittuna hylkiönä. Siksi, ja kostaakseen Vronskille kylmän käytöksen, mielenrauhansa menettänyt, epätoivoinen Anna
heittäytyy junan alle.
Annansa menettänyt Vronski kasvaa Annan kuolemasta jaloksi, mutta elämänhalunsa hukanneeksi mieheksi. Hän lähtee Krimin sotaan , jonka kiivaisiin taisteluihin osallistuminen on käytännössä itsemurha. Petetty aviomies löytää mielenrauhan uskonnosta ja rakkaudesta lapsiin, ja ottaa kotiinsa kasvatettavakseen poikansa sisareksi myös Annan ja Vronskin tyttären.
11 kommenttia:
Jos suinkin saan aikataulut soviteltua, niin haluan mennä katsomaan tuon elokuvan.
Luin tämän kirjan nuorena tyttönä, eikä 15-vuotias hirveesti tajunnut tarinan raadollisuudesta ja Annan tuskasta. Eittämättä nyt kokemus olisi toinen. Tämä pitää nähdä, ehdottomasti. En vain ole yhtään Keira Knightley-fani...
Arvasin,arvasin!!!näin tän kanssa,ensin alkuun teatterimainen toteutus oli outo, mutta lopuksi aika jännä. Vronski ihan nätti, joo, mutta ei sellaienen karismaattinen rakastaja. En lähtis. Kun taas jude l , totisenkin partasuun ankarat silmät, lähtisin, lähtisin. Kira k korut aitoja, upeita. Puvut näyttäviä, tanssiaiset loistavia.
Suosittelen kaikille vanhanajan raastavan romantiikan ystäville !
Tämä pitää ehdottomasti nähdä!
Niin, maailma on onneksi muuttunut noista ajoista, mutta varmasti osassa päin maailmaa annan kohtalo voi edelleen toteutua.
En myöskään minä pidä erityisemmin Keira Knightleystä, mutta sopii varmasti tähän osaan hyvin!
Minäpä luulen, että jätän tämän väliin -- kirja on niin hieno ja eräässä aikaisemmassa filmatisointiversiossa Greta Garbo niin ylittämätön, että en oikein osaa siihen osaan ketään muuta ajatella - varsinkaan Keira Knightleytä;)
Suosittelen elokuvaa.
Marjukka, myös minä luin nuorena tuon kirjan. Nyt aikuisena, ymmärsi vallan eri tavalla sen sisältöä.
Anonyymi, kyllä arvasit! Myös minä aluksi ihmettelin teatterimaisuutta, kunnes ymmärsin että elokuva ei keskittynyt kulisseihin vaan ihmisiin. Élokuvan Vronski ei todellakaan ollut täydellinen. Mutta hahmo vastasi kirjan Vronskia. Vronski oli, kuten kaikki, komeudessaan ja rikkaudessaan silti epätäydellinen ihminen, joka peitti puutteensa epäluonnollisen ylpeyden taakse. Kirjoituksessani kerron, miten tarina Vronskin osalta päättyy, elokuvassa se ei selviä, tai meni ohi.
Korufriikeille tämä on ehdoton elokuva, kuten mainitset.
LofM, Greta Garbo Annana on minulta näkemättä, joten täytyy pitää silmät auki, jos tuo elokuva joskus tulisi vastaan.
Täytyy mennä katsomaan mah pian!
Mikähän tuossa Kiera Knightleyssä on, etten minäkään erityisemmin välitä hänestä? Ehkä hän on sellainen yhden ilmeen näyttelijä, eikä mielestäni tarpeeksi rehevä tällaiseen rooliin. Nähtävä tuo leffa kuitenkin on, pukujen ja koruloiston takia! Kiitos tiivistelmästä.
Kiera K teki hyvän, vaan ei loistavan roolin, sanoisin itsekin tästä elokuvasta. Mutta hänen takiaan ei leffaa kannata hylkiä, kaunis kuin kuva sankaritar ainakin on. Vronski oli minusta osassaan puhuttelevin. Jatkuvissa lähikuvissa näyttelijöiltä vaaditaan paljon.
Tuossa 11 pv tehdyssä jutussa sinulla on ihan pinkki paita, mistä olet sen hankkinut? Kaunis väri..
Anonyymi, kiitos. En muista, mutta ostan peruspaitani liikkeistä Gina Tricot tai HM. Molemmat myyvät tämäntyylisiä peruspaitoja useissa eri väreissäja edullisesti, noin hinnalla 10,-/kpl. Molemmissa käydessään kannattaa aina vilkaista peruspaitatangoista päitavärit. Peruspaitojen värit vaihtelevat jopa kuukausittain ja kannattaa napata mukaansa samantien, jos tangosta löytyy oma toiveväri. Sillä voi olla että seuuraavan kerran se ilmestyy tankoon vuoden päästä.
Kun tiedän pukeutumisvärini, ostan paitoja etukäteen niihin sopien. Sitten omasta kaapista löytyy sopiva väri myöhempään käyttöön. Sillä peruspaidoille on aina käyttöä, talvisin myös aluspuserona.
Lähetä kommentti