sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vähän kokotismia juhlapukeutumiseen

Kokotti oli aluksi salonkisanastoa tarkoittaen näyttämötähteä, vaatteilla koreilevaa tai eleganttia naista. Suotakoon kokoteille siksi muotisalonkikelpoisuus.
Henri Toulouse-Lautrec:tanssi Moulin Rougessa, noin 1890
Harri Kalha on kirjoittanut kirjan Kokottien kultakausi. Se kertoo esiintyvien naisten ja kurtisaanien elämästä  Belle Époque'in ajalla. Kokotismi on Kalhan mukaan glamourin esihistoriaa. Naisten puvuissa, kankaissa, koruissa tai timanteissa ei säästelty. Menestyvimmät kokotit nauttivat osastaan postikorttien ja painokuvien tähtinä.  Kalha kertoo kokottien tapasäännöstöjen rikkojina edistäneen tasa-arvoakin, kuten he esimerkiksi poseerasivat surutta miesten vaatteissa. Naisellisuutta ylipursuavat valokuvat hurmaavat, silti kirja esittelee kokottien elämää monilta puolta.
 
 
Ajan kuuluisin esiintyjä, kurtisaani Otero

Otero
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kokotti-ilmiön ikävän puolen prostituution selittää köyhyys ja pakko. Nimestään huolimatta Belle Époque  ei jakanut kauniita kortteja köyhille tytöille, tanssijattaren palkka ei riittänyt edes toimeentuloon. Kokoteista kuuluisimmat tunnettiin koko Euroopassa, tavallisten tanssityttöjen usein julmiin kohtaloihin heitä ei voi verrata. Kuuluisuus toi kokotille ja kurtisaanille yläsäätyisten juhlat, ylellisyydet sekä harvoille myös varakkuutta ja vapaan elämän.


On ylpeys olla suomalainen nainen ja maksaa juhlasamppanjansa itse. Mutta kokottipukeutuminen ei ole jäänyt historiaan. Ilmeisesti kerran kokotismiin pukeutumisessaan erehtynyt ei pääse siitä enää koskaan eroon.

60-luvulta ja 80-luvulta, "kaivatulta huonon maun aikakaudelta". Bongaa olkatoppaukset.
Tunnustan, huomasin, tai siis, kaikenlaista hörpäkettä löytyy vaatekaapista ja päältä. Omistan myös alkumaalauksen punaiset sukkahousut.
Vanhoja postauksia: kotkotellen juhliin menossa, nyt mukana epäsuosittua ysäriä.


Vanha bilelook

Uudenvuoden juhlat? Menneistä pukeutumismokistakaan huolimatta en ota oppia kokemuksesta. Juhlin taas kokottivaattein, se on hauskaa. Kokottikaan ei ollut kovin oppivainen, selviää Kalhan kirjan naisten tarinoissa.

Pia
Suosittelen Kokottien kultakausi -kirjaa.
 

1 kommentti:

Sarin vaatekomeron kätköt kirjoitti...

Ihana ja opettavainen postaus! Kiitos Tuija ja Onnellista Uutta Vuotta 2014!