Laulajatar, joka ei laula

Naismaalauksissa punaisia leninkejä on usein tummilla naisilla. Mustiin ja harmaiden sävyihin sopivat erilaiset punaiset yleensä hyvin, maalarit tietävät.

 

Juan Grisin kubistinen, kulmikas ja epäsymmetrinen laulajatar  on murheessaankin upea ilmestys tuossa punaisessa ylellisessä iltapuvussaan. Nainen on surullinen, silmät ovat kiinni, pää on alaspäin. Hän näyttää surreen mustiksi muuttunein silmänaluksineen jo kauan.   Kädet ovat äänen lisäksi taiteellinen keino, kuten koko kehonkieli on, laulajallekin. Epätasapainoinen vartalon asento ja suhteettoman suuri käsi, joka pitelee välinpitämättömällä tavalla paperia, kenties laulun sanoja, ovat vaikuttavan puhuttelevia.

 

Naisen katse on kääntynyt vartalosta vastakkaiseen suuntaan. Miksi pää kiertää toiseen suuntaan omasta kehosta? Mitä huolet ovat? Laulun sanat lähes tipahtavat lattiaan, niin välinpitämätön nainen on paperiaan kohtaan, sormissa ei ole lainkaan otetta. Onko laulaminen unohtunut surun vuoksi?

Lattia naisen alla näyttää kaatuvan, samoin seinät. Seisominen on epätasaista, melkein tasapainottoman näköistä. 

Naisen kasvoissa ja kaulassa on jotain itsepäisen voimakasta ja suu on alaspäin tavalla, joka kertoo: en aio päästää surustani irti. Nainen voisi ottaa kauniista kaiteesta otteen ja katsoa heleän sinistä taivasta takanaan, mutta hän on kääntynyt omaan sisäiseen maailmaansa, on kenties tarkoituksella valinnut  suunnan taivaasta pois, alas, tumman seinään ja kiikkerän lattiaan päin.

Juan Gris:Laulajatar ,1926

Punainen on voiman, rohkeuden, ilon ja riemun väri, eikö niin? Kuvassa on ristiriita. Nainen voisi nauttia hetkestään, kauniista punaisesta leningistään, laulusta ja taivaan sinestä.  Mutta sitä hän ei tee. Hän on päättänyt olla katsomatta ja laulamatta.

Laulajatar, joka ei laula saa monta vastinetta. Perheenäiti, joka ei elä ilolla perhettään. Uranainen, jolla on hyvä työ ja korkea palkka, mutta joka sanoo, että ei pidä työstään. Opiskelija, joka ei haluaisi opiskella. Kaunotar, jolla on kaappi täynnä kauniita leninkejä mutta ei suu rumasti mutrussa, kun viimeisin muotilaukku puuttuu. Siirrytään kauas tästä ristiriitaisesta ryhmästä, naiset!

Tästä teoksesta voi tehdä opettavaista. Muistetaan iloita, ja punaisesti, siitä hyvästä mitä meille on annettu. Nautitaan sinisestä kevättaivaasta, aurinko on pilkahtanut jo hieman esille. Kevät on harmaanakin valon aikaa ja päätämme itse millä asenteella katselemme luontoa ympärillämme, vai jätämmekö katselematta mitä ympärillämme on.

Kävi niin, että kun tämä kuva oli tullut vastaan netissä, sain punainen mekko -inspiraation. Samaa punaisen ja kevään uutta elämänvoimaa ja iloa toivotan myös arkeen sinun kuvaruutusi taakse.