tyylikäs, mallikas, hieno, elegantti, sensuelli, hyvää makua osoittava
Että miten pukeutua aistikkaasti? Huh huh vaan, sitä saakin yrittää. Aistikkuuden saavuttaminen on varmaankin helpointa totaalisen klassisesti pukeutuvilla. Tämän kesän trendi (kevyt, ilmava, läpinäkyvyys ja pitsit) avaa varmaan meille muillekin joitakin mahdollisuuksia. Tässä minun suunnitelmiani tulevalle kesähelteelle.
Leveä hame sopii kaikille jotka haluavat näyttää leveämmiltä :-). Vaikka en voi olla huomaamatta leventävää vaikutusta, en välitä, koska leveät hameet ovat ihania ja niin naisellisia. Laitetaan päälle vaan. Mahdollisesti pienihihainen pusero kannattaisi pukea tämän leningin alle?
Pohdintaa aiheuttaa mitä hankitun pitsivaatteen rinnalle ja alle pukisi. Värit valkoinen, lattekahvin ruskea tai vaalea harmaa ainakin toimivat pitsivaatteen rinnalla (kuten kuva kertoo, musta ei toimi, mutta näette pitsikuvion). Muun ulkoasun yksinkertaisuus lienee tärkeää, että ei näyttäisi kermakakulta.
Pitsiunelma -trendin luoja Dolce&Gabbana esitteli näytöksessään lähes kaikki pitsiunelma-asunsa puhtaan valkoisina, myös kengät ja laukut olivat valkoisia, ja se toimii oikein hyvin. Arkena ei kuitenkaan pue usein kokovalkoista kesälläkään.
Valkoinen pitsipusero istuu usein hienosti farkkuun, kuten jo helmikuun postauksessani HM ostokset totesin.
Myös HM toi menneellä viikolla liikkeisiin oman pitsiunelma -mallistonsa nimellä Conscious collection, katso mallistoa tästä.
Odaliski eli haareminainen oli suosittu aihe 1800-luvun lopun taiteessa, kun itäiset maat alkoivat kiehtoa taiteilijoita, mm. Henri Matisse maalasi paljon naisia haaremihousuissaan.
Ruotsin kansallismuseo eli Nationalmuseum esittelee maan parhaita taideteoksia. Mukana on sekä ruotsalaista taidetta että eri hallitsijoiden ulkomailta hankkimia mestariteoksia ja myös Gallen-Kallelan teoksia. Museon sijainti on niin keskeinen, että risteilyvieraskin ehtii mainiosti ostosten lomassa siellä vierailemaan.
Klikkaamalla kuvaa
saat freskon suureksi
Museo on Ateneumin veroinen komea uusrenessanssirakennus. Aulassa ovat tunnetut, Carl Larssonin maalaamat isot seinäfreskot.
Museossa on vanhaa esineistöä renessanssista ja barokista alkaen. Taiteen aikaskaala on yhtä laaja. Jos olet enemmän kiinnostunut mestariteoksista (vaikka Rembrantista joka löytyy Hollannin&flaamin taiteen huoneesta) kuin vanhasta esineistöstä, ohita nuo huoneet ripeästi, jotta aika ja voimat riittävät maailmankuuluille mestariteoksille.
Meille antiikkiesineiden ystäville museo on tietenkin pyhä mekka, esimerkiksi yhtä korkeatasoisia barokkihuonekaluja ei Suomessa ole.
Rembrantin Claudius Civiliksen salaliitto on mahdollisesti museon arvokkain teos. Claudius Civilis kapinoi roomalaisia vastaa ensimmäisellä vuosisadalla jKr, teoksessa alaiset vannovat uskollisuutta kapinapäällikölleen. Lue lisää teoksesta täältä.
Näytteillä on monta Rubensin työtä, joissa barokkityyliin sattuu ja tapahtuu, ja joissa voi ihailla Rubensin kuuluisia naisia ja pulskia lapsukaisia.En ole lukenut aiheesta, mutta otaksun Rubensin ja hänen aikalaistensa aidosti ihailleen isoja naisia, ainakin vain sellaiset kelpasivat hänen mallikseen. Myös Rubensin teokset omista vaimoistaan osoittavat näidenkin olleen isoja tyttöjä. Hyvä näin, mekin kaipaisimme enemmän erilaisia naisroolimalleja nykyaikana.
Ruotsalaisista taiteilijoista minuun teki isoimman vaikutuksen Bruno Liljefors. Vaikka häntä ei arvosteta kaikkein suurimpien joukossa, niin eläinaiheiset teokset ovat aina ihmisen sydäntä lähellä. Suomalaisena mielipiteenä painotan, että Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot toki menee Liljeforsin Teerenpelin edelle. Näitä kahta teosta tutkimalla oppii samalla erot urosteeren ja urosmetson välillä.
Lust&Last näyttely on nimensä veroinen. Se esittelee erotiikkaa osana taidetta 1500-luvulta nykypäivään. Mukana on kuuluisien taiteilijoiden töitä, myös Suomenlinnan rakentajan, sotamarsalkka Augustin Ehrensvärdin pojan, Carl August Ehrensvärdin piirroksia.
Jos matkassa on miespuolisia matkakavereita, jotka eivät taiteesta piittaa, heidät voi huoletta raahata näyttelyyn ja lähes lupaan että he ovat muuttuneet taiteen ystäviksi käyntinsä jälkeen.
Jos vielä et ole tottunut kevään muotitrendin kirkkaisiin väreihin, käy Zarassa.
Myymälöissä on paljon värikkäitä pikkuleninkejä, jotka eivät muuta ympärilleen kaipaa kuin kengät.
Kuvan näyttävä, retrohenkinen ja raikas kukallinen hame vaatii paljon kantajaltaan. Kokeilin sitä ja minä näytin navettapiialta, mikä ei ole moite Zaraa kohtaan. Tämä yksittäinen malli ei nyt vain sopinut vartalooni.
Zarassa on myös shorteja ja puseroita kaikissa eri kirkkaissa väreissä.
Roiskeläpän voi valita haluamassaan iloisessa, puhtaan kirkkaassa värissä.
Minä harkitsen tuon keltaisen läpän ostamista. Ensiyritelmäni pukeutua kirkkaaseen väriin on katsottavissa tästä päivän asusta.
Yhdelle osalle suomalaisista naisista voi kyllä mennä pupu pöksyyn jos pitäisi oikeasti ostaa vaatteita näissä superväreissä. Onneksi aina suosittuja mustaa ja valkoista ei Zarakaan ole unohtanut.Tässä malliksi pari aina yhtä suosittua pallokuosia, ja kevään trendiä, poikkiraitaa, mutta hillitynä versiona.
Afrikan taiteeseen ja afrikkalaisten naisten pukeutumiseen kuuluvat kirkkaat värit. Siksi että valo siellä on niin erilaista kuin meillä pohjoisessa, meidän kesävalommekin on toisenlaista kuin päiväntasaajalla.
ARS 2011 -näyttelyn teema on Afrikan nykytaide. Näyttely on Kiasmassa 15.4.2011 - 27.11.2011
Kevään kirkkaiden muotivärien, avautuvan ARS 2011 ja Afrikan nykytaiteen kunniaksi, Kamerumin nykytaiteilijan Florence Béal-Nénakwén teoksia musiikin säestyksellä.
Electrolux on tehnyt vuodesta 2010 yhteistyötä Cannesin elokuvajuhlien kanssa, lue aiheesta täältä.
Osallistun tällä kirjoituksella Cannes Experience with Electrolux -kilpailuun ,jonka palkintona on kolmen päivän matka Cannesiin. Pääset lukemaan Indiedays.com:sa Cannes Experience with Electrolux -blogia tästä. Videota lukuunottamatta kuvat ja tekstit ovat omiani.
Pyydän lukijaa käynnistämään ensin musiikkivideon ja lukemaan vasta sitten kirjoitukseni.
Cannes, 2008. Istumme kulmakahvilassa, brasserien kokoseinän ikkunat ovat avoinna ranskalaiseen tyyliin. Ohitsemme lipuu pareja ja seurueita mitä upeammissa juhlavaatteissa, naisten päällä on vuosipalkkani tai enemmän. He ovat ensimmäisen luokan kansainvälistä seurapiiriä, eivätkä he kiinnitä meihin mitään huomiota.
Vilkaisen huolella valittuja vaatteitani, joista vielä kotona iloitsin paljon ja tiedän, että minusta ei koskaan tule salonkikelpoista heille. Sitä en kaipaakaan, seuraan heitä mielelläni, mutta vain kaukaa, omassa elämässäni on minulle riittävästi ratkottavaa. Olen täällä kirjoittamassa muille näistä tunnelmista. Mutta oikeasti, tulin hänen takiaan, miehen, joka maistelee vastapäätä pöytää hitaasti viskiään. Hän on viisas, harkitseva ja rauhallinen. Minä olen naimisissa ja onnettomuudekseni rakastunut häneen.
- Tiedätkö miksi ihmiset tulevat Cannesiin? aloitan. - Ihmiset haluavat tänne, koska elokuvissa voi elää ja tuntea sellaisia suuria tunteita joita omassa elämässä ei ole. Pidän eniten elokuvista, joissa on taitavaa korkealentoista puhetta, syvällisiä ajatuksia, ja suurta rakkautta. Casablanca on suosikkini.
-Casablanca, sehän on hieno elokuva, vastaa mies. - Bogartin rakkaus naista kohtaan on näytelty taitavasti. Hän päättää luopua omasta onnestaan naisen hyvinvoinnin vuoksi.
Ilahdun hänen tietämyksestään ja jatkan.
- Loppukohtaus sumuisella lentokentällä on maailman kaunein elokuvakohtaus. Kun Ingrid tajuaa, että Bogart on lähettämässä häntä pois, hän kysyy suruun lannistuneena: "But what about us?" Bogart lohduttaa häntä vastaten: "We'll always have Paris." Bogarthan tarkoitti että..
Mies katsoo minua terävästi, torjuvasti.
- Bogart halusi sanoa naiselle 'muistot säilyvät aina', hän keskeyttää.
Kumarruin taaksepäin ja vaikenen. Muistelen kohtausta, Bogart ei puhu muistoista, hän tunnustaa Ingridille ikuisen rakkautensa: 'we'll always have Paris', 'rakastamme toisiamme aina'. Mietin hiljaa ja katson miestä, joka on kokenut ja älykäs, miten hän ei ymmärtäisi rakkautta? Mies vastaa katseeseeni tiukasti ja vakavana. Lisää filmitähtiä kulkee ohitsemme.
- Kiitos illasta, sanon. - Minulla on vielä kirjoitustyötä tehtävänä, palaan hotelliin. Monsieur,l'addition s'il vous plaît! Lähtiessäni vilkaisen kadulta vielä kerran taaksepäin. Mies ei katso minua, eikä kadunvilinää. Hän ei katso mitään, mutta näen surua hänen kasvoillaan. Käännyn rantabulevardille ja soitan aviomiehelleni.
- Hei rakkaani, ihanaa että soitit. Minä rakastan sinua, koska tulet kotiin?
- Tämä matka on ollut raskas. Tulen kotiin niin nopeasti kuin mahdollista, vastaan.
Kävelen hotellia kohti pitkin bulevardia, ja näen kaukaa, kuinka filmitähtiä nousee Palais de Festivalin portaita ylös iltajuhlaan. Katson sumuisin silmin läpi kameranlinssin ja painan laukaisijaa.
Kuvassa olen juuri astumassa ulos uudesta Mersedes-Benz-autostani, joka värinsäkin puolesta käy mihin tahansa asuun.
Takki Vila, lue kävelykengistä täältä, ja villaleninkistä täältä.
Ai-jaa, ette tietenkään uskoneet. Muotisalonki otti kuitenkin autosta kiinnostuneita varten ylös sen hinta- ja muut tiedot.
Ei ehkä olisi pitänyt mennä tuon mersun viereen tällä 12 euron takilla...Vilan takki löytyi pilkkahinnalla alerekistä.
Vietin Tukholma-päivää, olen kertonut jo aiemmin että harrastan halpalentoja. Aamulla menolento ja illalla paluu Helsinkiin. Mukavaa, vaikka rankkaa. Asun pitää olla sekä mahdollisimman mukava koneessa, hyvä kävellä kilometritolkulla ja vielä helppo riisua, jos menee sovituskoppiin. Ja laukkuun pitää mahtua mahdolliset ostokset.
Kotini on talven jäljiltä kubistinen sekasotku, eikä kevät saavu ilman kevätsiivousta. Nyt tarvitaan suunnitelma. Tässä laatimani. PLAN A
1. Siivoa koti, sen jälkeen
2. Siivoa vaatekaappi
Mutta...pettääkö kuitenkin plan A? Jotta suunnitelma varmasti menee täytäntöön, tarvitsee se varasuunnitelman. Pohdin asiaa ankarasti, ja otin avukseni Alkosta australialaisen Plan B Shiraz punaviinin.
Illan päättyessä myös nokkela varastrategia oli valmis.
"Ystävä on ihminen, johon ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta."
Kyläilimme ystävien luona lauantaina. Parinkunta harrastaa ruoanlaittoa, saimme nauttia gourmet-tason illallisesta ja kauniista kattauksesta. Pukeuduin mukavasti vanhaan villatakkiin,jotta ilta vierasilla olisi leppoisa, voisi istua rennosti eikä housu kiristä hyvän ruoan jälkeen.
Meitä hemmoteltiin herkullisella menulla: lipstikkakeitto, kalapöytä, sisäfile&uuniperuna, jälkiruokana viinipäärynät ja kahvin kanssa Baileys-mascarponekakku. Kaikki oli itsetehtyä, myös keiton krutongit.
Henri Matisse: The Dinner Table, 1896
Tuliaisiksi kokkaavalle pariskunnalle veimme Hulluilta päiviltä hankitun Magisson design-kakkulapion (se on jo käytössä yläkuvan oikeassa alalaidassa).
