Suomalainen nainen

Naistenpäivänä voi pohdia, mistä on tullut itsenäinen ja tasa-arvoinen suomalainen nainen. Verrattuna lähes mihin tahansa maahan, Pohjoismaissa eläminen on eniten tasa-arvoista, yhteiskunnallista naissyrjintää ei meillä enää ole. Feministejä ei Suomessa enää ole, ei ainakaan kovaäänisiä, varmaan siksi että heitä ei enää tarvita. Joskus jopa tuntuu että syrjintä on siirretty miehiin, joita kohdellaan silloin tällöin kaltoin ainakin huoltajuus- ja vanhemmuusasioissa.

Taidehistoriaan tutustuessani, vastaani on tullut paljon vahvoja naisia, ilmeisimmin heitä on ollut täällä kylmässä Pohjolassa aina. Varmaan heidän menneet elämänsä ovat olleet esimerkkinä,ja osaltaan syynä siihen siihen että meillä on maailman paras tasa-arvo sukupuolten välillä.

1600-luvulla elänyt ja suomalaisiakin hallinnut Kuningatar Kristiina kasvatettiin kuin mies, eikä hän antanut naiseuden estää yhtään mitään. Hän ei huolinut aviomiestä, harrasti karhunmetsästystä, opiskeli ja puhui seitsemää kieltä ja käyttäytyi kaikin tavoin kuin mies. Aikansa Ruotsia hallituaan hän voin vain päätti luopua kruunustaan, kääntyi katoliseksi ja muutti Roomaan seikkailemaan. Vaikka hän aiheutti pahennusta koko elämänsä, se ei muuttanut hänen tapaansa elää.



Margareta Capsia, Pyhä ehtoollinen, 1725



Margareta Capsia oli maalari Turussa 1700-luvulla, aikana jolloin se ei ollut naiselle suotavaa. Ja silti hän oli arvostettu ammattilainen kaupungissaan ja tienasi yhtä hyvin kuin Turun tuomiokirkossa taloudenhoitajana työskennellyt pappismiehensä.

Suomalaiset naisethan ovat hankkineet ja osallistuneet aktiivisesti oman elantonsa hankintaan kauan, niin kuin arvostettu ravintoloitsija Kaisa Wahlund 1800-luvun alun Helsingissä.

Kuinka eri tavalla naisten työntekoa ajatellaan muualla maailmassa. Esimerkiksi Egyptissä yhä tänään yli puolet naisista on kotiäitejä ja nuoretkin miehet odottavat puolisonsa jäävän kotiin avioiduttuaan. Suomessa taas melkein paheksutaan, jos nainen ei osallistu oman elantonsa hankintaan.




Isak Wacklin:Sara Uhlbom., 1755



Sara Uhlbomin 1700-luvun muotokuvasta tulisi viimeiseksi mieleen syrjitty nainen, mieluummin sääli sellaista miestä kohtaan, joka edes yrittäisi alistaa tätä naista. Tämä kauppiaanrouva näyttää tietävän asemansa vahvana emäntänä ja yhteiskunnan tukipilarijäsenenä. Hahmossa ei ole mitään pröystäilevää (no, rusetti annetaan naiselle aina anteeksi), Sara edustaa vakavasti otettavaa ja vahvaa suomalaista naista, jo 250 vuotta sitten.

Kun avaa katseen ihmisjoukossa, niin huomaa että suomalainen naisväki on yhä tänä päivänä juuri samannäköistä kuin Sara, vahvaa ja itsenäistä emäntäporukkaa,  presidenttiä myöten.

Hyvää naistenpäivää!