 |
| Helene Schjerfbeck: Espanjalainen nainen 1928, Kuva Bukowskis |
Omakuvien lisäksi
Helene Schjerfbeck (HS, 1862-1946) tunnetaan henkilökuvistaan, naisistaan, rakastetuista lapsikuvistaan ja mieskuvistaankin. HS löysi mallit kuviinsa lähipiiristään, äidistään, ystävistään, sukulaisistaan tai kotipaikkakuntaansa tavallisista ihmisistä. Tutkimuksissa on myöhemmin tunnistettu useita heistä.
1900-luvulla HS ei enää pyrkinyt realistiseen muotokuvaan, vaan pelkisti teokset korostaen mallin luonteenomaisia piirteitä. Henkilökuvissa voi nähdä myös symbolismin vaikutusta.
Ihmiskasvot innoittivat HS:iä. Muotokuvissaan HS pyrkii tuomaan esiin paitsi mallin ominaispiirteet myös hänen ominaisluonteensa, hänen sielunsa ja tunteensa. HS:n muotokuva on usein pelkkä rintakuva.
HS:n naiskuvia voisi luonnehtia eleganteiksi. Naismallit luovat usein silmänsä maahan, ja katsoja näkee lähinnä silmäluomen. Laskettu katse tuo teoksiin tulkintoja sisäisestä henkisyydestä ja tunnemaailmasta. Muitakin syitä alaspäin katsovilla silmillä oli. Mallit tekivät usein käsitöitä tai lukivat. Lisäksi usein tuntemattoman mallin tuijotus hermostutti taiteilijaa, joten hän käänsi mielellään tämän katseen muualle.
HS maalasi vähemmän miesmuotokuvia kuin naisia. Usein hän maalasi miehen maskuliiniseksi ja ylvään tyyneksi ja heidän silmänsä ovat avoinna, kun naisen katse on usein silmäluomen verhoama. Kuuluisin HS:n miesmuotokuva lienee taiteilijan ystävää
Einar Reutenia esittävä
Purjehtija. Otaksutaan, että HS olisi kenties halunnut romanttisen suhteen itseään 19 vuotta nuoremman Einar Reutenin kanssa, joka kuitenkin avioitui, myös 19 vuotta itseään nuoremman naisen kanssa. HS eli lapsettomana ja naimattomana elämänsä, hän oli nuoruudessan kihlautuntu englanntilaisen taiteilijan kanssa, joka purki kihlauksen, syynä tubelrkuloosiperäiseksi luulemansa HS:n lonkkavika.
HS:n teoksissa ei juuri esiinny miehiä ja naisia yhdessä. Poikkeuksia ovat
Lehtimajanjuhla vuodelta 1883, jonka hahmot ovat nuori tyttö ja vanha mies sekä
Kuvakudos, paria esittävä työ. Tämä ei liene taiteilijan tietoinen tarkoitus, mm. kuuluisassa
Perhekoru teoksessa isä olin alun perin mukana, mutta hänet leikattiin pois taidekauppias Gösta Stenmanin pyynnöstä.
Usein HS:n mallit istuvat tuolissa, mahdollisesti koska poseerausaika oli pitkä, johon viittaa myös se, ett monet mallit myös tekevät käsitöitä tai lukevat. Ruumis myös hahmottuu eritavalla istuen, ja mahdollisesti HS itsekin istui maalatessaan, joten hänen työskentelykorkeutensa oli sama kuin mallin. Mallit istuvat eri teoksissa samoissa tuoleissa, keinutuolissa, tai kertaustyylin käsinojattomassa pehmustetussa uusrokokootuolissa, joiden oletetaan kuuluneen HS.n kodin irtaimistoon. Myöhemmin tuolit pelkistyivät usein pelkiksi viivoiksi.
HS:n muotokuvien taustat ovat useimmiten himmeitä eheitä väripintoja, jolloin katsojan huomio keskittyy pelkästään henkilöhahmoon.
Mummo*
"Pidän kypsästä ihmisestä, sellaisesta joka on elänyt ja kokenut kovia, sellaisesta joka tietää.", kirjoitti HS Helene Westermarkille 1927.
Taideteos
Mummo* edustaa hyvin taiteilijan ominaistyyliä. Tämän ilmaisun ensimmäiseksi teokseksi katsotaan teos
Veräjällä vuodelta 1902.
Mummo kuten moni muukin Ateneumin Schjerbeck -teoksista, on
Yrjö ja Nanny Kauniston kokoelmasta. Lääkäripariskunta keräsi HS:n teoksia 1940-luvulta asti, vuonna 2005 kokoelma lahjoitettiin testamentilla Ateneumille.
HS maalasi myös useita muotokuvia omasta äidistään, usein keinutuolissa käsitöitä tekemässä.
Måns Schjerfbeck 1930*
Työ on taiteilijan veljenpojan muotokuva. Veljenpoika Måsse oli taiteilijan suosikkimalleja, josta hän maalasi useita muotokuvia vuosina 1916-43, niin nuorena
dandyna kuin autoilijanakin. Olen ymmärtänyt että Måssella ei ollut ajokorttia, mutta hän ajoi usein vuokrapirssillä tätinsä luo, ja tuohon aikaan sellainen oli varmasti erikoista, tai 'jotain hienoa', hevoskyytiin verrattuna.
Tämän teoksen taiteilija maalasi 68-vuotiaana. Teos voi vaikuttaa lyhyellä katselmuksella sarjakuvamaiselta karikatyyriltä, mitä se ei ole. Punaiset posket kuvaavat Måssen ujoa luonnetta, ja taiteilija on korostanut miehen persoonallisia piirteitä, mm. koloa leuassa ja korkeata otsaa. Måssella on päällään virkamiehen puku, hän toimi opettajana.
Vasemman silmän alla oleva virheeltä vaikuttava siveltimenveto on harkittu, ja näkyy jo teoksen vedoksessa. Se luo ehkä kyynelehtivää tuntua, mutta varmasti ainakin se herättää katsojan mielenkiinnon.
"Kun yrittää tehdä pelkästään oikein, tulee kuollutta ja epäintresanttia.", kirjoitti HS itse.
Tässä teoksessa Måsse on vakava, ehkä surumielinenkin. Muissa nuoruuden muotokuvissa Måsse on itsevarma, ylimielinen ja ylpeäkin nuori mies, vanhemmiten muotokuvissa esiintyy väsynyt ja mietteliäs herrasmies
Usein HS ei näyttänyt mallille maalausta. Ei ihme, tulkinta olisi saattanut loukata mallia.
Madonnat El Grecon mukaan,1941 ja 1943*
 |
Tämä on yksityiskohta El Grecon (1544-1612) työstä.
katso HS:n maalaamaa toisintoa tästä työstä täällä. |
HS seurasi taidetta aktiivisesti ihaili mm. Matissen, Cezannen, Constantin Guysin, Marie Laurencinin ja El Grecon töitä.
HS teki tulkintoja vanhojen mestareiden töistä, ensimmäisen jo vuonna 1917. Syynä oli HS:n syvä kiinnostus taiteeseen, ja joskus, mm.
Hyvinkäällä HS:llä oli vaikeuksia saada oikeita malleja. Teokset ovat HS:n omia näkemyksiä eikä niitä voi sekoittaa kopioon.
Yhteenveto
HS:n työt kiinnostavat suuresti myös tämän päivän suurta yleisöä. HS:stä on valtavasti kirjallista tietoa ja myös 2000-luvulla hänestä on tehty lukuisia uusia tutkimuksia.
HS.n taideteokset ovat erittäin arvokkaita.
Töitä väärennettiin jo 40-luvulla, taiteilijan vielä eläessä. HS sai tämän tietoonsa, ja epäili tietävänsäkin kopioijan. Tämän vuoksi taiteilijaa itseäänkin kadutti lyhyt HS signeeraus, johon hän oli siirtynyt naturalistisen kauden jälkeen.
----------------
* = tämä teos on juuri nyt esillä
Ateneumin kokoelmanäyttelyssä 3. kerroksessa. Toivottavasti osasin houkutella lukijat museoon.
