Toivottavasti ette jo kyllästy toistuviin pikkumustiin, kun minulla on mitä ilmeisimmin menossa musta kausi, mutta vaatteissa, ei mielialassa.
Kun kadulla avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen, huomaa että monet kulkevat mustissaan. Ylipitkittyneessä syksyssä värit näyttävät hävinneen niin luonnosta kuin ihmisistäkin.
Kivaa on huomata, että moni nainen rohkenee vaikka pienestikin, huivilla tai laukulla, erottua tummanharmaanruskean sävyisestä suuresta massasta. Minä olen usein pukeutunut punaiseen takkiin, kun se sopii mustan asun ylle. Mutta sitten kadulla olen tuntenut olevani melkein huomio huomio -liikennemerkki. Sellainen ei onneksi kestä pitkään, sillä pienen päivänvalon jälkeen on nopeasti taas pimeää, sataa, eikä kukaan näe toisiaan, eikä ketään edes kiinnosta kun kaikilla on kiire painaa rännän alta suojaan.
Onneksi tähän synkkään aikaan mahtuu sekaan myös kissanristiäisiä, tapahtumaa, konserttia, teatteria ja juhlaa. Sontsat narikkaan, kengät vaihtoon ja seurapiireihin pyörimään!
Tai voi mennä kulttuurikeskukseen, museoon, leffaan tai ihan arkisesti kauppakeskuksiin, siellähän kaikki muutkin ovat. Joskus oikein ihmettelen, kuinka paljon viihdettä meille suomalaisille onkaan tarjolla, ja iso osa siitä on ilmaista, kuten kirjasto ja nettikin melkein. Jos nämäkään eivät kiinnosta, metsäänkin ehtii vielä, ainakin Etelä-Suomessa, jossa ensilumi suli jo pois eikä uutta ole tulossa.
Nykyaikana mielialaansa voi piristää lukemattomin tavoin. Ikä tuo onneksi elämänviisautta siihenkin, että oma mieliala ei enää ole musta, ei ainakaan usein.
Tässä iässä alkaa ymmärtää että ei kannata tuhlata ajatuksiaan ahdistaviin ja negatiivisiin asioihin,jos niiden ajattelu ei kehitä eikä paranna mitään, vaan ainoastaan aiheuttaa mielipahaa itselle tai läheisille.
Miksi käyttää aikaansa sellaisiin asioihin, joista ei pidä, tai joita vihaa, ja jotka eivät edes ole hyödyllisiä eivätkä rakenna mitään positiivista. Vaikka joskus on pakko, olen oppinut ajattelemaan että voi moneen kertaan miettiä onko aivan pakko, vai onko sitä jymähtänyt vain luulemaan jotain asiaa pakoksi, vaikka se ei ole sellainen.
Ajatus pomppasi, mutta palataan takaisin mustaan. Musta sopii vaatteeseen vaikka ei mieleen.
Kun kadulla avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen, huomaa että monet kulkevat mustissaan. Ylipitkittyneessä syksyssä värit näyttävät hävinneen niin luonnosta kuin ihmisistäkin.
Kivaa on huomata, että moni nainen rohkenee vaikka pienestikin, huivilla tai laukulla, erottua tummanharmaanruskean sävyisestä suuresta massasta. Minä olen usein pukeutunut punaiseen takkiin, kun se sopii mustan asun ylle. Mutta sitten kadulla olen tuntenut olevani melkein huomio huomio -liikennemerkki. Sellainen ei onneksi kestä pitkään, sillä pienen päivänvalon jälkeen on nopeasti taas pimeää, sataa, eikä kukaan näe toisiaan, eikä ketään edes kiinnosta kun kaikilla on kiire painaa rännän alta suojaan.
Onneksi tähän synkkään aikaan mahtuu sekaan myös kissanristiäisiä, tapahtumaa, konserttia, teatteria ja juhlaa. Sontsat narikkaan, kengät vaihtoon ja seurapiireihin pyörimään!
Tai voi mennä kulttuurikeskukseen, museoon, leffaan tai ihan arkisesti kauppakeskuksiin, siellähän kaikki muutkin ovat. Joskus oikein ihmettelen, kuinka paljon viihdettä meille suomalaisille onkaan tarjolla, ja iso osa siitä on ilmaista, kuten kirjasto ja nettikin melkein. Jos nämäkään eivät kiinnosta, metsäänkin ehtii vielä, ainakin Etelä-Suomessa, jossa ensilumi suli jo pois eikä uutta ole tulossa.
Nykyaikana mielialaansa voi piristää lukemattomin tavoin. Ikä tuo onneksi elämänviisautta siihenkin, että oma mieliala ei enää ole musta, ei ainakaan usein.
Tässä iässä alkaa ymmärtää että ei kannata tuhlata ajatuksiaan ahdistaviin ja negatiivisiin asioihin,jos niiden ajattelu ei kehitä eikä paranna mitään, vaan ainoastaan aiheuttaa mielipahaa itselle tai läheisille.
Miksi käyttää aikaansa sellaisiin asioihin, joista ei pidä, tai joita vihaa, ja jotka eivät edes ole hyödyllisiä eivätkä rakenna mitään positiivista. Vaikka joskus on pakko, olen oppinut ajattelemaan että voi moneen kertaan miettiä onko aivan pakko, vai onko sitä jymähtänyt vain luulemaan jotain asiaa pakoksi, vaikka se ei ole sellainen.
Ajatus pomppasi, mutta palataan takaisin mustaan. Musta sopii vaatteeseen vaikka ei mieleen.
 |
| Mekko HM. (Älä bongaa kuvissa lattialle pudonnutta tyynyä, joka paljastaisi että en asu Strömsössä). |
 |
| Vanhat juhlakengät ja laukku, hiuskoru Glitteristä on ihan simppeli, nipsupinnnillä tukkaan aseteltava juttu. |
 |
| Conscious Collection. Lyhyt, suora mekko mattapintaista satiinia. Vyötäröllä leikkaus. 3/4-hihojen suissa puhvit. Niskassa napitus sekä sivulla piilovetoketju. Vuorattu. Koon 40 pituus 85 cm. Hinta 29.95 |
Kaikista kuvista jäi sitten pää pois. Mutta korjataan tilanne. Tässä on pää.
 |
| Jean Besnard: Naisfiguuri, 1930, keramiikkaa |
