Arjen sankareitahan me kaikki olemme. Sata vuotta sitten työ oli fyysisesti raskasta, muutos tänään on vain, että fyysinen työtaakka on vaihtunut työn henkiseen rasitukseen. 
Ateneumin näyttely esittelee sadan vuoden takaista arkielämää merkkiteoksin. Esillä on 1800-luvun lopun taidetta, jossa kuvataan köyhiä ja tavallisia ihmisiä työssään ja elämässään.
Naturalismi oli 1880-luvulla alkanut realismin myöhäisvaiheen taidesuuntaus, joka pyrki kuvaamaan maailmaa tarkasti ja luonnonmukaisesti. Esimerkiksi Gallen-Kallelan kuuluisa Akka ja kissa on naturalistinen teos.
Naturalistiset taiteilijat katsoivat tavallista elämää monelta eri kulmalta. Näyttelyssä on tauluja, joissa päähenkilö on vanha, ruma ja raihnainen, ja köyhien kelvottomat ympäristöolosuhteet tuodaan esille realistisesti. Mutta toisaalta mukana on lapsia ja ihmisten yhteenkuuluvuutta kuvaavia, kauniita ja tunteita herättäviä teoksia.
Naturalistiset taiteilijat katsoivat tavallista elämää monelta eri kulmalta. Näyttelyssä on tauluja, joissa päähenkilö on vanha, ruma ja raihnainen, ja köyhien kelvottomat ympäristöolosuhteet tuodaan esille realistisesti. Mutta toisaalta mukana on lapsia ja ihmisten yhteenkuuluvuutta kuvaavia, kauniita ja tunteita herättäviä teoksia.
Naturalismi vaikutti erityisesti Ranskassa ja myös Suomessa. Mukana on ulkomaisten taiteilijoiden töitä yhdessä suomalaisten klassikkomestarien Edelfelt, Järnefelt, Gallen-Kallela ja Schjerfbeck kanssa. Suomalainen voi näyttelyssä ylpeästi todeta taas kerran omiemme, ja erityisesti Edelfeltin, jopa voittavan maalaustaidollaan Euroopan tuon ajan kärkinimet.
Monet teoksista edustavat aikansa huippua. Näyttelyssä on niin paljon mestaritöitä, että taiteesta voi aivan hurmaantua. Monessa maalauksessa on tarina, jonka voi itse keksiä, mikä vain nostaa hienoa näyttelykokemusta. Hyvin monessa työssä elää heti tunteella mukana, eikä tule mieleen että teos esittää mennyttä.
Vanhaa teollisuutta esittävät ja poliittiset teokset palauttavat takaisin mieleen, että työt on maalattu toista sataa vuotta sitten. Naturalistiset taiteilijat eivät olleet aikansa radikaaleja, he toimivat pikemminkin taantumuksellisten ja radikaalien välimaastossa, ja halusivat kuvata aikansa köyhien oloja sellaisina kuin ne oikeassa elämässä olivat.
Suomalaiset mestarityöt jäävät nähtäväksi paikan päällä, mutta esittelen pari hienoa paikalla olevaa ulkomaista teosta.
 |
| Jules-Alexis Muenier: The best days, 1898 |
Kauniit päivät
Ranskalaisen Muenierin upea teos "Parhaat päivät" kuvaa kolmen sukupolven yhteistä hetkeä kauniina kesäpäivänä. Teoksen sommittelu on erinomaista, puu varjostaa pöytää ja kehystää henkilöitä, ja huomaa myös ajan tuoli etualalla. Aikuisten huomio on kiinnittynyt kaikkien silmäterään. Äidin katse on juuri sellainen millä kaikki äidit katsovat lapsiaan. Mummo näyttää välittävän huolehtivaiselta ja isoisän ilme kertoo, kuinka hän ajattelee omaa jo mennyttään ja tytön tulevaa. Ilmeet eivät välity parhaalla tavalla pienessä tietokonekuvassa, teoksen koko noin 1,30 m * 1,40 m.
Ranskalaisen Muenierin upea teos "Parhaat päivät" kuvaa kolmen sukupolven yhteistä hetkeä kauniina kesäpäivänä. Teoksen sommittelu on erinomaista, puu varjostaa pöytää ja kehystää henkilöitä, ja huomaa myös ajan tuoli etualalla. Aikuisten huomio on kiinnittynyt kaikkien silmäterään. Äidin katse on juuri sellainen millä kaikki äidit katsovat lapsiaan. Mummo näyttää välittävän huolehtivaiselta ja isoisän ilme kertoo, kuinka hän ajattelee omaa jo mennyttään ja tytön tulevaa. Ilmeet eivät välity parhaalla tavalla pienessä tietokonekuvassa, teoksen koko noin 1,30 m * 1,40 m.
Maalauksen vieressä on esillä valokuvia, joista voi tarkastella, kuinka Muenier oli valokuvannut teoksen kohtausta ennen maalaustyötä. Valokuvaus keksittiin 1830-luvulla, ja taiteilijat oppivat pian hyödyntämään kameraa maalaustaiteen apuvälineenä.
 |
| Henri Royer:Votiivilaiva,1898 |
Lahjalaiva
Jokaisella lienee lapsuusmuisto jostain hienosta esineestä tai lelusta, joka oli olemassa mutta johon ei saanut koskea ja jolla ei saanut leikkiä, vaikka olisi kovasti tehnyt mieli.
Jokaisella lienee lapsuusmuisto jostain hienosta esineestä tai lelusta, joka oli olemassa mutta johon ei saanut koskea ja jolla ei saanut leikkiä, vaikka olisi kovasti tehnyt mieli.
Ranskalaisen Royenin teoksessa otaksun nunnien pitämän köyhän lastenkodin saaneen lahjaksi votiivilaivan.
Aikuisetkin ovat hartaana saapuneet katsomaan laivan esillepanoa. Nunnan ympärillä olevien lasten ilmeet kertovat kunnioituksen, riemun, pelon, ja ihmettelyn sekoitusta. Poika nunnan takana ei ilmeisesti ole koskaan elämässään nähnyt mitään yhtä hienoa asiaa kuin mitä on tämä pienoislaiva.
Vinkkejä näyttelyyn
Naturalismin kekseisin maalari, ja näyttelyn suomalaisten taiteilijoiden esikuva, oli Jules Bastien-Lepage, tutustu häneen ennen paikallemenoa täällä.
Näyttelyn alkupäässä on camera obscura. Älä kävele sen ohi, sitä saa kokeilla ja saat hyvän käsityksen kuinka tämä apuväline toimi apuna jo 1500-luvulla maalareiden piirtäessä.
Gallen-Kallelan "Eksynyt" teoksen taustametsää kannattaa tutkailla! Tai ainakin minut sen maalaustyyli ja tummanpuhuvat värit saivat pysähtymään. Naturalismiin kuului vapaa sivellintekniikka, tässä metsässä ja muissakin töissä voi tutkailla rentoa mutta taitavaa siveltimenkäyttöä.
Näyttelyn infosivuille pääset tästä.
Jos käyt näyttelyn jälkeen katsomassa Ateneumin vakituista kokoelmaa II kerroksessa, noin vuoden päivät on vakiokokoelma on ollut sijoitettu uudella tavalla. Yhden taiteilijan kaikki työt ovat nyt samassa huoneessa.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Naturalistista taidetta esittelevä Arjen sankarit -näyttely Ateneumissa 18.02 - 15.05.2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti