 |
| Tia |
Koko perheelle kiitos mukavasta juhlasta, joka jatkui jatkoille asti.
Juhliin voi lähteä voi kahdella eri asenteella, hyvällä tai huonolla. Miksi edes lähteä 'pakko mennä, mua ei kyllä tää kiinnosta' asenteella tai valittaa itselleen huono mieli kun 'en edes tunne sieltä ketään'.
Minä olen jo niin paljon täti-ihminen, että otan innokkaasti vastaan juhlakutsut ja osaan niistä nauttia. On ihanaa päästä juhlapöytään nauttimaan herkuista ja rupatella ihmisten kanssa. Erityisesti tuntemattomien kanssa. Liian harvoin tässä elämässä tulee tavattua ja kuunneltua itselle uusia näkemyksiä nuorisolta, senioreilta ja muiltakin. Sehän on elämän suola kun joskus pääsee kuulemaan sellaisia ihmisiä jotka edustavat eri ryhmää kuin mitä itse on.
Ja on ihanaa pukeutua joskus harvoin juhlaan. Mutta siihenkin voi näköjään ottaa väärän asenteen, kun tuolla jo äänestetään mikä piina se on.
Pukeutumisen ei tarvitse olla piina, sillä ihmisellä on aina oikeus pukeutua vaatimattomasti, kuten itselle käy. Toki kutsussa ilmoitettua pukukoodia on kohteliasta noudattaa ja myös kunnioittaa riittävästi järjestettyä tilaisuutta. Toimii toisinpäinkin, on myös oikeus pukeutua niin juhlavasti kuin haluaa. Ehkä suomalaisten pelko on se, että on eri tavalla pukeutunut kuin muut. Mutta senkin voi välttää, kun soittaa järjestäjille ja kysyy miten he itse edustavat tai vierailtaan toivoisivat.
Pukujen ostoreissusta kerroin jo aiemmin, ja nyt juhla-asut olivat käytössä.
 |
| Leninki Andiata, kengät Andiamo |
 |
| Pia ja Kati |
 |
| Aiti ja tytär |
 |
| Pian leninki Muotikuu, Katin Gerry Weber/Stockmann |
 |
| Puhe |
 |
| Minun pukuni on Muotisalongissa aiemminkin nähty vanha Tiger Of Sweden. Merkit kotelomekot istuvat vartalotyyppiini aika hyvin. |
 |
| Kati kehui Gerry Weberin vaatteita hyvin istuviksi itselleen. Peesaan samaa, pienellä kokemuksella, ovat myös kestävää laatua. |
 |
| Katin ihana laukku on Jakartalta tuotu. |
Sylissä on Pupu, hänen rotunsa on bolonka.
 |
| Yees! Nyt on syytä on iloita ja juhlia! |
4 kommenttia:
Tuo ylioppilaan äidin hame (vai oliko se kuitenkin leninki?) on siis niin ihmeellisen ihana, että en väsy huokailemaan sen ihanuutta. Kauniita ovat kaikki muutkin, mutta se on niin jotenkin uskomaton.
Kyllä se on hieno,tuo hame. Sanoinkin Pialle että en koskaan ole nähnyt hänen, tai itseni, päällä tuon kauniimpaa. T-paita on erikseen. Pian asu oli katu-uskottava myös jatkoilla tanssilattialla ja ulkona kesäillassa pienen farkkutakin kanssa.
Sitä tulee ja menee ja näkee todella kauniita vaatteita, ilman että niistä jää sen suurempia jälkiä. Mutta tämä hame jätti minun ajatuksiini ikuiset jäljet ja siellä se nyt kytee. Vähän jo aavistelen, minkälaisessa asussa meillä ensi keväänä juhlitaan valkoista lakkia...
Muuten, sekä sinun että ylioppilaan mekot sopivat kantajilleen erinomaisesti; niissä on sitä, mitä usein toivon itseltäni. Eli korostetaan parhaita puolia ja häivytetään ei-toivottuja!
Kiitos myös ylioppilas Tian puolesta!
Lähetä kommentti