Kauneusihanteita ennen ja nyt

Willendorfin Venus, n. 30 000 vuotta
vanha  11cm korkea kalkkikivipatsas

Itävallasta löydetty Willendorfin Venus on vanhimpia säilyneitä naisfiguureja. Se on voinut olla hedelmällisyyden taikakalu.

Oletamme helposti, että se minkä itse koemme kauniina on aina ollut kaunista muidenkin silmissä. Oletamme väärin, sillä kauneusihanteet vaihtelevat. Kauneus ei ole universaali, eikä aina muuttumaton asia.

Esteettinen arvo on riippuvainen vallitsevasta yhteiskunnasta ja historiallisesta kontekstista. Kauneus on muuttuva ja kulttuurista riippuvainen käsite.

Ihannenaisen figuuri eroaa länsimaisesta nykymallista oleellisesti, jos tarkastelemme tämän päivän vielä hengissä säilyneitä etnisiä kulttuureja, itämaisia tai jo menneitä kulttuureita.

Ihmiset voivat kokea kauniiksi toisilleen vastakkaisia asioitakin. Kirjoitin aiemmin, että muinais-Egyptin kauneusihanteena olivat naisen pitkät varpaat jotka jo silloin lakattiin. Tuhat vuotta myöhemmin Kiinassa ihanteena olivat niin pienet jalat kuin mahdollista, ja naisia kidutettiin surullisenkuuluisalla jalkasidonnalla. Tämä päivänä kai molemmat näistä koetaan jopa rumina.

Nykymedian luomat kauneusihaneet ovat jo lähes saavuttamattomissa. Kuuluisat naiset ja mallit ovat kirurgin käsittelemiä ja heidän kuvansa ovat tämän päälle vielä manipuloituja. Glorian päätoimittajahan jo paljasti, että jokainen Glorian mallikuva on manipuloitu ennen julkaisua, ja samaa tapahtuu kaikissa lehdissä.

Plastiikkakirugian käyttö kasvaa tällä hetkellä jatkuvasti. Nykyihanteillamme on lähes aina muokatut kasvot ja vartalot. Silikonibuumi vallitsee nyt, mutta kauanko tätä jatkuu? Eteneekö plastiikkakirurgia ja muu ihmiskehon muokkaus yhä ja mihin asti? Leikataanko lapsenlapsenlapsemme korvat jo heti synnytyssalissa? Jos ajattelet, että vauvojen leikkaukset olisivat vain pahaa mielikuvitusta, lue kaksivuotiaalle tehty kauneusleikkaus. Ehkä se ei jää yksittäistapaukseksi, vaan lasten kauneusleikkaukset alkavat yleistymään. Kauhuskenaarioissamme, lopulta jokainen normaali tulevaisuuden ihminen on leikattu, muokattu tai miten lie geenikäsitelty, ja normaali 'luomuihminen' on epänormaali.

Vai muuttuisivatko ihanteet kuitenkin takaisin luonnolliseen joskus tulevassa? Luulen että aika moni nainen jo toivoo sisimmissään muutosta nykyiseen, naisten vapautta olisi sekin että ei asetettaisi naisille paineita turvautua esteettiseen kirurgiaan ja ihminen hyväksyttäisiin omana itsenään.

Antiikin Kreikkaa on totuttu ajattelemaan klassisen länsimaisen naiskauneuden ihanteen luojana. Klasssista kauneutta edusti Praksitelen veistämä Knidoksen Afrodite, josta on säilynyt kopioita. Eräs mies oli hurmaantunut niin että hyppäsi syleilemään patsasta. Vertailun vuoksi, kuvassa Afroditen rinnalla on nykypäivän naisihannefiguuri.

Miltä 2500 vuotta vanha Afrodite näyttää tuon kurvikkaan tyttöfiguurin rinnalla? Olemmeko niin nykymedian propagandan läpikyllästämiä että emme enää osaa nähdä muuta kauneutta kuin sen mitä markkinavoimat meille tyrkyttävät?

Miten esteettinen silmä muuttuu, tuli ihan vahingossa minulle esille, kun ensin olin tutkinut vanhaa taidetta, jossa erilaisia ihannenaishahmoja riittää. Vanhassa taiteessa naiset eivät pääsääntöisesti ole laihoja, vaan ovat enemmän tuota Afrodite -tyyppiä, eikä silikonia tai leikkelyä ollut maalaushetkellä olemassa.

Samaan aikaan kun keskityin taiteeseen, jäivät television ja median seuraaminen vähemmälle. Sitten kerran istahdin ajatuksella elokuvan ääreen, elokuvaa tähditti Julia Roberts. Lukuisien taideteosten jäljiltä, Julia Roberts näyttikin nyt silmissäni liian laihalta ja siksi rumalta. Outo ilmiö, jota ei kestänyt kauan, kyllä hän minusta on kaunis.

Ehkä totumme siihen mitä näemme ja mitä meille myydään ja niistä syntyy kauneustajumme. Opimme näkemään hyvin esille tuodun tai mainostetun asian kauniina. Käyhän usein niin, että uusi muotivaate näyttää aluksi kauhealta mutta kun vuosi kuluu maku muuttuu ja siihen muotiin lopulta ihastuukin.

Jos etsittäisiin kaikkien aikojen ihanteellisinta naisihannetta, ehdokkaita olisi paljon, mutta eräät klassikot olisivat varmaan yhä kärkijoukossa. Louvressa käy vuosittain tuhansia ihmisiä jonottamassa sekä Mona Lisaa että Milon Venus -patsasta, jotka ovat museon kuuluisimmat teokset.



Mona Lisa on tuolla jossain takana, tällainen ruuhka
on hänen kauneutensa edessä päivittäin.



Milon Venus, Louvren suosituin patsas. Jo antiikin Kreikassa, klassisella kaudella, veistosten vartalot
alkoivat saada sellaisia ihanteellisia ominaisuuksia, joita oikeilla ihmisillä ei ollut, kuten esimerkiksi
Venuksen pyykkilautavatsa. Tuohon aikaan naiset eivät treenanneet, vatsa on varmaankin lainattu soveltaen urheilijamiehiltä.

Ehkä ihanteen pitääkin olla vaikeasti saavutettava ja kadehdittava, että se kelpaa meille ihmisille ihanteeksi.

Mutta silti, taiteen katselu helpottaa ulkonäköpaineita, kun ymmärtää tai ennen kaikkea sisäistää, että kaiken kauniin ei tarvitse sopia yhteen ja samaan muottiin, eikä tarvitse olla samanlainen kuin oman aikamme tyrkyttämä ihanne on.

Tämä taidevideo on ollut kovin suosittu YouTubessa, mahdollisesti taiteella on tällä kertaa ollut myös runsaasti mieskatsojia.