Äiti, lapset ja koira

Ihastuttavaa perheidylliä! Porvarillisen täydellisyyden taitavat rikkoa ainoastaan veikeän herttaiset lasten sukkamakkarat.


Pierre-Auguste Renoir: Madame Charpentier ja hänen lapsensa, 1878



Charpentierin porvarisperheen salonki oli 1800-luvun  lopussa ranskalaisten aikalaistaiteilijoiden kohtaamispaikka. Renoir maalasi useita muotokuvia perheen jäsenistä. Tässä teoksessa talon rouva istuu kuusivuotiaan tyttärensä ja kolmivuotiaan poikansa kanssa kartanon salissa.

Koira on  Newfoundland, joka rotuesitteen mukaan on hyväntahtoinen, lempeä ja ihmisiä rakastava. Koiran katse kertoo, että ehkä ei ole mukavaa kun tyttönen istuu selän päällä, mutta kyllä tämä kestetään.

Kuopus katsoo vanhempaa sisartaan, joka katsoo äitiään. Mihin äiti katsoo? Onko talon rouvan ajatus suuntautunut perheen päähän? Rouvan katse ei ole onneton,  mutta ehkä se on hieman  raukea ja surullisenhaikea, tai ehkä myös anteeksiantavan rakastava

Halusiko taiteilija yhdistää toisiinsa koiran luonteen ja rouva Charpentierin persoonan,  kun  rouvan vaatteetkin ovat sommitellut koiran väreihin? Ja jos riikinkukkopari seinällä symboloisi Charpentierin pariskuntaa, se voisi selittää rouva Charpentierin katsetta.

Tai ehkä oma mielikuvitukseni vain juoksi tulkinnassa liian kauas..jos haluat, unohda tämä ja palaa takaisin katsomaan onnellista, rikkoutumatonta perheidylliä. Taideteoksen totuus on juuri se,  mikä katsojan omasta mielestä on siitä se oikea tarina.

Mutta miksi poika on puettu tytöksi? Tämä ei varmaankaan ollut tapana 1800-luvun porvarisperheissä. En tiedä enkä osaa arvata miksi.