sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Peruskoulusta valmistunut

Eläköön suomalainen peruskoulu!

Kävin peruskoulun yläasteen Peltolan koulussa Tikkurilassa. Vuosikerta 1966 oli Vantaan ensimmäinen ikäluokka, joka ei enää käynyt kansakoulua vaan peruskoulun. Mennyt kansakoululaitos  joutikin väistymään, se oli kansaa eriarvoistava.
Ritu (vararehtori) ja Esko (rehtori), nykyiset
eläkeläiset, pitivät kauniin puheen Peltolan koulun
40-vuotisjuhlassa.

Peltolan yläaste täytti 40 vuotta ja kutsui vanhat opettajat ja oppilaansa juhlaan.

Kävin entisessä koulussani ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Mukana olivat koulukaverit Sari ja Pia, molemmat ovat yhä parhaita ystäviäni. 40-vuotisjuhla oli nostalginen kokemus.

Peltola, josta lähdimme vuonna 1982,  jätti hienoja muistoja. Saimme hyvää opetusta uudessa modernissa koulussa, jossa nuori opettajakunta rakensi innolla upouutta peruskoulujärjestelmää. Työstään motivoituneet opettajat välittivät ja kannustivat, ja me oppilaat kasvoimme aikuisuuteen sallivassa, vapautta antavassa ilmapiirissä, joka rohkaisi omien kykyjen käyttöön.

Entisten oppilaiden juhlapuheissa tuli esille, mikä vaikutus kannustavalla opettajalla on nuoren uravalinnalle. Eräs oppilas kertoi, että hänestä ei olisi tullut taide- ja käsityöammattilaista ilman kuvismaikan uskoa nuoren lahjoihin. Entinen köksänmaikkamme muisti heti ystäväni Sarin poikkeuksellisen positiivisena ja tomerana oppilaanaan. Sari toimii nyt yrittäjänä ravitsemusalalla. Yläasteen matematiikanopettajani kannustus oli varmasti syy siihen, miksi minä päädyin opiskelemaan  matematiikkaa ja tietojenkäsittelyä. Opettaja oli myös juhlassa ja muisti meidät, eikö ole ihmeellistä, vielä kolmenkymmenen vuoden ja tuhansien oppilaiden jälkeen.

 Tässä me ystävykset olemme Peltolan koulun käytävällä.
Sari, Pia ja minä. Asuni on esitelty aiemmin täällä.
Ja tässä me olemme silloin ennen, koulukuvat ovat Peltolasta.


 
Siteeraan eläkkeellä olevan entisen rehtorini Esko Leinon hienoa juhlapuhetta.

Mikä tekee suomalaisesta peruskoulusta erinomaisen?
  • Erinomainen opettajisto. Opettaja on opetuksen laatuun vaikuttavista asioista merkittävin, ja Suomessa he ovat loistavia. Suomalaisilla opettajilla on harvinaisen korkeatasoinen koulutus. Myös ala-asteen opettajilla on korkeakoulututkinto, mikä on lähes ainutlaatuista maailmassa. Suomessa  vain parhaimmisto pääsee opettajiksi, sillä kaikista korkeakouluun hakijoista vain 10% hyväksytään. 
  • Koululaitoksen ylhäältäjohtaminen ei ole liian raskasta. Osaavat opettajamme voivat vaikuttaa mm. opetussuunnitelmaan, koulun valinnaisaineisiin ja opetusmenetelmiin. Heidän osaamistaan hyödynnetään siis tehokkaasti, se on oppilaiden parhaaksi. 
  • Suomi on harvoja maailman maita, joissa ei ole alueellisia eroja oppimisessa. Pohjois-Suomessa pärjätään yhtä hyvin kuin Etelä-Suomessa.  On hienoa, että järjestelmä on  oppilaille tasa-arvoinen tässäkin asiassa. 
  • Heikosti menestyvien oppilaiden osaamistaso on meillä huomattavasti korkeampi kuin muissa maissa. Se johtuu siitä, että meillä on oppilaita tukevia järjestelmiä, kuten erityisopetus tai tukiopettajat. Erityispalveluita ei ole saatavilla joka maassa, voimme olla ylpeitä että meillä tuetaan oppilaita erilaisissa oppimisvaikeuksissa. Lukihäiriöinen voi muualla jäädä lukutaidottomaksi, mutta ei jää Suomessa.
Pisa-tutkimus on kansainvälinen koulutuksen tasoa mittaava tutkimusprojekti. Siihen on osallistunut tuhansia suomalaisia yläasteen oppilaita, tutkimus vertaa säännöllisesti 15-vuotiaiden koulutaitoja eri maissa. Jo ensimmäisessä Pisa-tutkimuksessa Suomi oli ylivoimaisesti paras. Joka kolmas vuosi uusittavassa tutkimuksessa suomalaisilla on aina ollut yhteispisteiltään maailman paras osaaminen, 70 maan joukossa.
Muistoja Peltolasta. Vasen yläkuva: Jorre, alakuvassa Anttu. Oikea yläkuva Jouni ja minä,
alakuvassa rehtori Esko Leino sekä ystäväni Sari ja Pia.

11 kommenttia:

Marjukka / Fab Forty Something kirjoitti...

Voi mitä ihania kasarikuvia! Mahtava tilaisuus varmasti kaikkiaan.

Pauska kirjoitti...

Aivan ihana juhla! Minua niin harmittaa, kun oman lukioni satavuotisjuhla meni ohitse, kun en saanut siitä tietoa. Eivät mokomat ilmoittaneet siitä Opettaja-lehdessä. Olen rehtorisi kanssa tismalleen samaa mieltä, hyvän puheen on pitänyt. Olemme näemmä samanikäiset, itse aloitin kansakoulussa ja meille tuli peruskoulu kolmannelle luokalle.

Tuija kirjoitti...

Kiitos teille, oli nostalginen ja mukavatilaisuus.

Pauska, ikävä ohari, ehkä tulevassa jokin uusi koulujuhla kohtaaa vielä sinutkin.

Anonyymi kirjoitti...

ihan vink-vink, ei peruskoulusta valmistuta mihinnkään... ei edes silloin kasarina...

Tuija kirjoitti...

Hih ;-). Anonyymi, tiesin kyllä tuon. Keksin tällaisen otsikon, ihan sen huomiotaherättävän "väärän" ajatuksen vuoksi :-).

Marre kirjoitti...

Tikkurilasta minäkin olen kotoisin, kävin Viertolan koulua.. :) Hiusmallit niin tuttuja, Tikkurilassa mun kampaaja käänsi aina hiukset otsalta juuri noin vaikka vien minkälaisen kuvan tahansa hänelle malliksi...

Anonyymi kirjoitti...

Ihania nuo valokuvat! Olen pari vuotta vanhempi ja kävin kansakoulua 4 vuotta ja oppikouluakin 2 vuotta ennen kuin peruskoulu tuli tänne Hämeeseen. Itselläni oli (tietenkin ajan muodin mukaisesti) samanlaisia kampauksia, mutta olen hävittänyt valokuvat, koska minulla oli jo silloin silmälasit ja se 80-luvun kehysmuoti ei nuorta neitoa välttämättä pukenut...

Tuija kirjoitti...

Juu, 80-luvulla Farrah-tukka meillä oli kaikilla, ja Farrah Fawcett/Charlien enkeli oli suuri idoli.
----
Marre, samoilta kulmilta ollaan. Ehkä meillä on jopa yhteisiä tuttuja. Yksi poika postauksen kuvissa on Sallankiven veljeksiä Viertolasta.

Anonyymi, kun luin, näin mielessäni noita 80-luvun silmälaseja....ihanaa nostalgiaa!

signooraliia kirjoitti...

Ympäri käydään, yhteen tullaan... Meidän lapset ovat kaikki Peltolan käyneitä - siellä tehdäänkin sitten niin ihania ihmisiä, eikö?

Leena kirjoitti...

Voi apua, kun tuli omat kouluajat mieleen!
Mie kävin peruskoulun maalla,ala-aste oli naapurissa mutta yläasteelle olikin matkaa 35 km!
Nuista hiuksista tuli mieleen ko riparille piti saada permanentti! Kuvittele 14 vuotiaana semmonen mummotukka:DDD.
Minun parhaat kaverit oli mummolan kaksostytöt; Pirjo ja Paula.me opettelimma tupakoimaan yhessä pellolla ja piilossa. Oi ja monta muuta hauskempaa muistoa on, jopa järkevämpiä!
Jossain vaiheessa minuun iski punk kausi, rehtori oli kauhuissaan kuinka minusta pienestä tulkin sellainen.
Itseasiassa kylän pojat antoivat minulle lempinimeksi Lennu joka on säilynyt kaikki nämä vuodet. Tosin lempinimiä minulla on useitakin, kuka keksii milloin minkä.

Tuija kirjoitti...

Preferitas, olipas sattuma. Mahtoiko Esko Leino olla yhä rehtori lastesi kouluvuosina?

Lennu, samat kuviot siis, minäkin olen tuossa kuvassa 14v ja permis on päässä :-D. Olisipa veikeää nähdä punkkarikuvia sinusta...