tiistai 18. tammikuuta 2011

Ruskea

En halua olla joka päivä huutomerkkinä harmaassa talven ihmismassassa,siksi tulee pukeuduttua monesti kokonaan ruskeaan.

Tämä talvi on minulle ollut ruskeasävyisten villatunikoiden talvi. Kaupoissa on paljon edullisia tunikoita, ja neuleet ovat mukavia kylmässä. Ruskea tunika ei riitele muiden vaatteideni kanssa.

Arkena olen vähän ulkona taivasalla, käytän metroa, kuljen sisätunneleita ja kauppakeskusten käytäviä. Helsingin keskustassa ei juuri tarvitse olla ulkona,sisäreittejä on. Siksi usein valitsen alla olevan kevyen ruskean syystakin, niin sisällä liikkuminen ei ole liian kuumaa puuhaa.Takki on helppo asustaa vaihtelevasti. 

Minusta vaikuttaa, että hyvin tumma ruskea on vielä helpompi väri kuin musta. Siihen sopii lähes mikä väri vain. Tuleeko mieleesi yhtään väriä joka ei sopisi tumman ruskean rinnalle? 

Ruskean eri sävyjä on valtavasti ja vaatteissa tätä todella hyödynnetään. Kun pukeutuu kokoruskeaan,  on  erittäin harvoin kuitenkaan yksivärinen.

Ruskeassa on huonokin puoli. Se on muodissa vain joka viides talvi,ja tänä vuonna se ei ole muotia. Tämän voi vain kääntää hyväksi puoleksi selittämällä, että enpä kulje samassa värissä kuin kaikki muut.

Leveä kaulaliina on aitoa villaa. Ompelija on ĺisännyt keskelle ruskean karvakaistaleen. Liinaa voi käyttää kaulaliinana ja se on nätti huppuna.Ostin liinan syksyn kauneusmessuilta yrittäjältä.

On ihan vähän väriä,kuten itselleni lupasin.
Huomaa punainen korvanappi

Hansikkaiden pieni karvatupsu tekee niistä mieltä piristävät, tämä ilo kuuluu vain itselle. Muut eivät näe huomaamattomia tupsukoita.



Lähdössä lähes ruskeana, mitään uutta ei ole päällä. 

Muhvi toimii myös käsilaukkuna, lue siitä vanha postaus täältä. Lue jumppakassista täältä. Villahameesta ja kengistä on kuvia aiemmin täällä.  Syystakki eritavalla asustettuna nähtävillä täällä ja  täällä.
Edouard Manet:Young Girl on a Bench
Vielä on liian kylmä. Vielä on liian harmaata ja pimeää. Mutta kunhan kevättalvi alkaa kirkastamaan, siirryn varmasti väreihin. Ennen sitä, katsellaan  Mark Rothkon ruskeita värikenttämaalauksia.





Ei kommentteja: