torstai 6. lokakuuta 2011

Eero Järnefelt: Kaski

  "Tuop' on piika pikkarainen, raataja rahanalainen."
-Kalevala

Eero Järnefelt: Kaski/Raatajat rahanalaiset, 1839, öljyväri 131 x 167,5 cm, ostettu Ateneumiin 1893.

Kaski on Eero Järnefeltin tunnetuin teos ja yksi Suomen taiteen merkkiteoksista.  Alkuperäinen nimi, 'Raatajat rahanalaiset', on peräisin Kalevalan runonsäkeestä, piika pikkarainen oli Louhen emännän piika, kansalliseepoksen pieni sivuhenkilö.

Kaski esittää kaskenviertäjäryhmää Väisälänmäellä Pohjois-Savossa.  Teos esittää hyvin totuudenmukaisesti kaskenviertotyötä sellaisena kuin se oikeasti on tuolloin ollut.

Teoksen keskeisiä hahmoja ovat etualan mies ja nuori tyttö, jonka kasvot ovat nokiset ja tukka hapsottaa. Tyttö katsoo totisesti ja ehkä jopa syyttävästi suoraan katsojaan. Kaskenviertotyö vaati voimaa, jota lapsella ei ole, tyttö on hiilten lakaisija. 

Teoksen tyyli ja symbolit
Teos on maalattu hyvin realistisesti ja tarkasti ja sitä pidettiin elävänä, aidosti kansan elämää ilmentävänä jo omana aikanaan. Maalaus edustaa 1880-luvulla alkanutta kansainvälistä naturalismia, realismin myöhäisvaiheen suuntausta, joka suosi realistisia kansankuvauksia, joissa ihmiset kuvattiin omassa elinympäristössään.  
Teoksen hahmot nousevat symbolisiksi kansan työn ilmentäjiksi, kansan tunnuskuviksi. Tyttö on symboli tuon ajan tilattomalle väestölle ja köyhille, joiden elämä oli lapsesta asti raskasta työtä.

Tulkinta

Taiteilija itse ilmaisi vain teoksen olevan totuudenkuvaus, mutta hänkin lienee ajatellut myötätuntoa köyhää alakuloista tyttöä kohtaan.

Yleisin tulkinta teoksesta on, että se on kannanotto köyhälistön elinolojen parantamiseksi. Teosta on tulkittu myös romanttiseksi erämaakuvaukseksi. Mielenkiintoinen tulkinta on myös se, joka esittää teoksen metsäpoliittisena kannanottona, ajatuksella, että köyhät ihmiset tuhosivat kaskella lyhytnäköisesti metsää, Suomen talouden tukipilaria.

Oma tulkintani

Lapselle maalatut liian isot kengät voivat olla hellyttävä näky, mutta miksi ne ovat jalassa kaskenvierrossa? Onko taiteilija on halunnut kertoa, että tyttö ja etualan ukko ovat niin köyhiä, että eivät omista edes kenkiä? Mietin, onko  liian isoilla tuohivirsuilla edes mahdollista työskennellä hyödyllisesti kaskipellolla. Tytön oksa on myös liian heiveröinen hiilten liikuttamiseen. Näin tuli mieleeni, että kaikessa realistisuudessaankin teos on kuitenkin vain mallien avulla rakennettu kuva.

Kaskenpolttotyö on nykykatsojille jo vieras asia, ja tytön työroolikin voi jäädä epäselväksi. Vaikka teoksen maailma on jo kaukana nykysuomalaisten elämästä, silti myötätunto huono-osaista lasta kohtaan on ihmisyyden ajaton piirre, ja Järnefeltin teos liikuttaa katsojaa voimakkaasti yhä tänään.
kaskenviertäjiä; Inha, I. K.
Inha, I. K.: Valokuva kaskenviertäjistä vuodelta 1983

Tiedosto:Väisälänmäki 1.jpg
Väisälänmäki Pohjois-Savossa tänään. Se on yksi maamme 27:stä kansallismaisemasta.
Lähteet:
Leena Lindqvist: Taiteilijan tiellä/Eero Järnefelt 2002
L.Wennervirta:Eero Järnefelt 1955
Ars Suomen taide 4

2 kommenttia:

Life with Satu kirjoitti...

Tämä on yksi itselleni rakkaimmista tauluista. Tämän ja Edelfeltin Luxembourgin puistossa takia saata viihtyä Ateneumissa monta tuntia.

Tuija kirjoitti...

Juurin näiden samojen kahden teoksen eteen minäkin pysähdyn joka kerta! Silloinkin kun viimeksi oli kiire Schjerfbeckin töiden luo, opintotyön vuoksi, silti näitä molempia oli p a k k o pysähtyä katsomaan.